Siirry pääsisältöön

Arrrrrgentinan kirjeenvaihtaja!

*Tarinan kuvat ovat pääosin kuvitteellisia kirjeenvaihtajan unohdettua kameran siirtopiuhat kotimaahansa...

Hola amigos!!!!
Argentiinan kirjeenvaihtaja saapui noin viikko sitten Argentiinaan.
Vietettyään matkalla odotamattoman yön Madridilaisessa nejän tähden hotellissa, nukkuen yön aikana kaikissa kolmessa itselleen varatussa sängyssä, joissa yhdessäkään ei ollut bed-bugeja (tämä tärkeää!), kirjeenvaihtaja tunsi olonsa hiukan sekavaksi ja eksyksissä olevaksi, mutta kaiken kaikkiaan varsin tyytyväiseksi.
Kolmenkymmenen tunnin mittaiseksi venyneestä lentomatkastaan selvitäkseen kirjeenvaihtaja paikallisen mielitiettynsä kanssa, päätti hetimiten lähteä kahdenkymmenen tunnin bussimatkalle Brasilian rajalle katselemaan vesiputouksia, joiden pauhussa uskoi aistiensa terästyvän.
Aistien terävöityminen häiriintyi kuitenkin jo enimmäisenä yönä hostellissa kahden aikaan yöllä kuuluneisiin naapurisängyn asukin tuskan karjaisuihin, joita vahvisti vilisevä kutina kirjeenvaihtajan omassa jalkaosastossa. Damn bed-buddies!! 
Siirto seuraavaan huoneeseen, jossa kaikille kuudelle asukkaalle oli varattu ruhtinaalliset neljä sänkyä. Iloa sängyistä riitti puolisen tuntia, jolloin syyhyäminen ja kirkuminen alkoi taas. Kirjeenvaihtajan huumori oli loppunut jo edellisessä huoneessa ja nyt enää kutitti. Siirto viereiseen hostelliin keskellä yötä saattoi kirjeenvaihtajan lopulta unten maille. Kirjeenvaihtajaa sydämenvalittuineen ei kuitenkaan päästetty reissuöistä vain bed bugeilla. Seuraavan yön tuhosi täysin kovaäänisin naiskuorsaaja, jota maa päällään kantaa. Turha sitä on sen enempää kuvailla. "Se parhaiten nukkuu, joka bussissa nukkuu" -totesi kirjeenvaihtaja ja matkusti takaisin Buenos Airesiin.
Eilen kirjeenvaihtaja kävi paikallisella skeittiparkilla. Kirjeenvaihtaja oli hädissään ja skeittasi huonointa skeittausta epäherkimmillä jaloilla vuosiin. Tuloksena kipeytynyt kantapää ja toisen jalan jalkapöytä. Koska skeittaamisesesta ei tullut mitään, päätti kirjeenvaihtaja hoitaa työnsä liikuvana mainostauluna myös Argentiinassa. Nimikirjoitus-sessio ei kuitenkaan ollut jättimenestys: Vain yksi José niminen poika halusi nimikirjoituksen siniseen huppariinsa. Josén onneksi hänen musta sentin vahvuinen maalaustussinsa oli kuivunut, eikä Josén tarvinnut kotiin päästyään selitellä, kuka suomalainen kirjeenvaihtaja hänen paitaansa oli tärisevin käsin piirrellyt. Josén valokuvaajakaverille kirjeenvaihtaja suoritti kuitenkin ollie-tempun hyppyristä ja kansa hurrasi.
Kirjeenvaihtajan tämän päivän suunnitelmat ovat vielä hiukan auki. Kirjeenvaihtajalla on Argentiinassakin pääsääntöisesti samat tarpeet kuin kotimaassaankin. Nukkua täytyy, samoin kakata ja syödä. Skeittaaminen on mukavaa, joten kirjeenvaihtaja saattaa myös skeitata, jos jalat ovat ehjät. Seuraavaksi kirjeenvaihtaja kuitenkin tiskaa, kuten ikaisten astoiden kanssa on tapana täälläpäin toimia.  Keep it NWB.!

-Kirjeenvaihtaja,
Buenos Aires, Argentiina

Kommentit

  1. Tamppaa Tomppa pampa tantan kanssa rammaksi31. toukokuuta 2012 klo 18.32

    Shits carbons!!! Näyttäis siltä että Buenos Aires onkin No Muy Buenos Aires! Jaksamista sinne karuun ja hedelmättömään maajoukkueen! Siellä varmasti ootellaan jo Suomeenpaluuta malttamattomana. Keeping the nowibu lit!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

 Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä..  Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään.  Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy!  Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa.  Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid

tarinoi

"Täs oli ennen Jameksen hima. Seilattiin sen kaa Hollannissa joskus seitkyt-luvulla. Se toi mulle kerran laatikollisen Amerikan paitoja. Hahhah. Houstonin paitoja" -Eltaantuneen viinan katkuinen vanha merimies toiselle vanhalle viinankatkuiselle merimiehelle metrossa. "Mä kävin just maksaa velkoja Pasilan jätkälle, mut ei mul ollu tarpeeks rahaa, nii emmä saanu silt mitää. Mä sain kyl yhet telaketjut tos aamul,et lähti päivä käyntiin, mut nyt kyl tarttis viel yhet bemarit." -Hikiniskainen mies bussissa.   "Sit mun lipas hajos sinne tetsariin ja mä olin niinku et mitä vittuu?" -Rastahenkiseen hamppumyssyyn pukeutunut opiskelijanuorukainen toiselle.