Siirry pääsisältöön

5-3



Suomi on kärsinyt sydäntäsärkevän tappion Kanadalle jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa Helsingin Ilmalassa. Areenan kymmentuhatpäinen kiekkoyleisö joutui pettymään ensimmäisen erän maagisesta Leijonarynnistyksestä huolimatta Kanadan tähtisikermän jyrätessä väsyneen ja takkuturkkisen Leijonalauman tylysti loppunumeroin 5-3. Nowibun toimitus kuitenkin luottaa kapteeni Koivun joukkueeseen kuin Nalle Wahlroos kapitalismiin, eikä menetä uskoaan uuteen maailmanmestaruuteen. Nelosketjun hurjasti töitä tekevä sentteri ja pyyteetön joukkuepelaaja Nikolai Alin kommentoi tappiollista ottelua seuraavasti:

"Nojoo,Wilson heitti hyvän ajokoiran tonne boksin sisään ja siitä pääsin tuikkaamaan pelin tasoihin. Mahtava tunne, Wilson ei oo kuitenkaan luistellu kymmeneen vuoteen, joten mahtava saada kaverillekki itseluottamusta ja sitä kautta sitten lisää onnistumisia. Kentän peli on menny muutenki loistavasti, Kurkisen Alpo on pelannu tosi sinnikkäästi tossa laidalla ja härnänny vastustajan valmentajia jatkuvasti piereskelemällä ja hymyilemällä inhottavasti alati. Mahtavaa pelata kunnon kundien kanssa, ja sitä kautta saada itseluottamusta ja onnistumisia. Itseluottamus ruokkii onnistumisia ja onnistumisten kautta saa taas lisää itseluottamusta,jonka avulla onnistumiset ovat taas lähempänä todellisuutta ja mahdollisuuden lunastamista. Klaarataan nopeesti tappio niskasta, saunotetaan kaikki pojat ja keskitytään huomiseen äitienpäivään ja iltapäivän Jenkkimatsiin. Tunnen muutamat amerikkalaiset pelaajat ja aion jutella niiden kanssa pelin tiimellyksessä perheestä, urasta, ammatinvalinnasta, säästä, kesälomien vietosta,pakokaasareista ja kesämökin laituriremontista."

Kiitos Nikolai ja tsemppiä otteluun!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Brand NEW NWB AD has boorn

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

 Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä..  Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään.  Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy!  Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa.  Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid