Siirry pääsisältöön

Nothing Wins Monday

(Rumpujen pärinää, sateenkaarenvärisinä leijailevia paperinpalasia ja iloisia ilmeitä)

Hyvät naiset ja herrat, tervetuloa jokamaanantaiseen Nothing Wins Monday- ohjelmaamme! Olette epäsuorassa lähetyksessä.

Kuten me kaikki hyvin tiedämme,San Franciscon vapaamielinen metropolialue sijaitsee geopoliittisesti äärimmäisen tulenaralla alueella. Mannerlaattojen risteyskohdassa huonosti nukkuva kaupunki tuhoutui 1900-luvun alussa lähes tyystin 45 sekunnin pituisen maanjäristyksen ilmeisestä myötävaikutuksesta. Vielä tänäkin päivänä kaupunkia kiusaavat usein toistuvat lyhyet, mutta sitäkin ilkeämmät järistykset. Tästä syystä kaupungin infrastruktuuri, kuten tietoliikenneyhteydet ja vedenjakelujärjestelmä, ovat alati offline-tilassa. Näin ollen tutuksi tullut sähköpostiosoitteemme NWB@SF.COM onkin ollut jo pidemmän aikaa toimintakyvyttömänä. Pahoittelemme järinästä aiheutuvaa tärinää jäykissä sormissanne.

Tämänkertaisessa Nothing Wins Monday-jaksossa laskeudumme suojelupyhimys Fransiskukselta nimensä saaneen kaupungin kusenhajuisille kaduille seuraamaan yhtä kaikkien aikojen tyylikkäimmistä skeittareista. Tommi Björk alias ParkBurner alias How-Did-You-Get-That-Speed?, olkaa hyvät.


Supliikkimies Björkillä ei kauaa nokka tuhise. Gerverin olohuoneessa nostetaan matkasta väsyneet jalat Frankin isoäidin vanhalle rahille vain kolme tuntia koneen laskeutumisen jälkeen. Frankilta laakeri ja puuttuva mutteri lainaan,kuvaan kuuluvat kättelyt, "Näkemiin Frank" ja takaisin kaduille.


Kun haluatte hyvää videokuvaa, sanokaa Tommi. Suvereeni elämäsi hienoimpien hetkien dokumentoija ei jätä ketään kylmäksi, vaan painaa ammattimaisen varmuudella punaista nauhoitusnappia silloin kuin napinpainajaa eniten kaivataan. Katsokaa tuota majesteettisen arvokasta kuvausasentoa, mikä keskittymiskyky!


Jos Tommista olisi jo nyt THPS-videopelihahmo, olisi skeittityylisymbolina kaari+reili-yhdistelmä merkkinä All-Around-skeittarin statuksesta. Kävipä hänen tiensä sitten hengenvaaralliselle betonilihamukille tai kuvassa näkyvälle puolirapealle hubbaledgelle, TB hoitaa homman himaan. Skloddi duunaa rennien bänä noseblossen biitsin huudeil, ottaa ne hyvät haltuu ja kruisaa nextille spotille nakkeleen! Napsuu salee!


"It’s a basic trick but it’s my favorite trick and he can do them over anything."
-Anthony Acosta, talking about ollie trick and Tommi Bjoerk, TheSkateboardMag 2/12

Kommentit

  1. phelper@skateanddestroy13. maaliskuuta 2012 klo 17.08

    This blog is hella SIIICCKK!! but more english, please?! Are u guys going to skate today? at dlx? I call you later today. -Jake

    VastaaPoista
  2. Jake is a tired old donkey13. maaliskuuta 2012 klo 17.17

    HAHaA!! DUUUUdes! Crazy sessions yesterday,ha? butHey TOommy, would you please give me back my tool? -Frankie

    VastaaPoista
  3. WADDAP BOYYZZ! You guys skatin' today? How about checkin' out that chili bowl? Let me know when you want to crash. Gonna be fu**in' sick session!!! Feel like droppin' some serious bangers. Checkitout!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

 Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä..  Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään.  Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy!  Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa.  Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid

tarinoi

"Täs oli ennen Jameksen hima. Seilattiin sen kaa Hollannissa joskus seitkyt-luvulla. Se toi mulle kerran laatikollisen Amerikan paitoja. Hahhah. Houstonin paitoja" -Eltaantuneen viinan katkuinen vanha merimies toiselle vanhalle viinankatkuiselle merimiehelle metrossa. "Mä kävin just maksaa velkoja Pasilan jätkälle, mut ei mul ollu tarpeeks rahaa, nii emmä saanu silt mitää. Mä sain kyl yhet telaketjut tos aamul,et lähti päivä käyntiin, mut nyt kyl tarttis viel yhet bemarit." -Hikiniskainen mies bussissa.   "Sit mun lipas hajos sinne tetsariin ja mä olin niinku et mitä vittuu?" -Rastahenkiseen hamppumyssyyn pukeutunut opiskelijanuorukainen toiselle.