"Ulkona paistaa aurinko!" huudahtaa vastaherännyt lapsenmielinen, kuvitteelliselle kämppäkaverilleen ja ponnahtaa pystyyn, viisi minuuttia ennen herätyskellon soittoa. On maanantaiaamu, ja niinpä sivusta katsova peilikuva on kuin ällikällä päähän lyöty, kun aamutorkku aikaansaamaton säntäilee ympäri yksiötä, auringonvalon tuoman energiapiikin vallassa.
Pikkukivet pompahtelevat villisti kuivalla asfaltilla, kun kiireinen työpalvelija pyrähtää matkaan auringonsäteiden tunkeutuessa pimeimpäänkin aivolohkoon. Kevät. Vielä kuukausi ja ilman täyttää toivontäyteinen koiranulosteen tuoksu. Silloin on aika ottaa lauta kaapin päältä pölyttymästä, ja suunnata kadulle. Ihmisvilinässä, katukivien rohistessa trukkien alla, kevätauringossa hikoileva ihmislapsi tuntee elävänsä. Siihen asti, annetaan auringon hoitaa kehoa ja mieltä.
AURINKO=100% FIILISTÄ JA ELÄMÄNILOA!
VastaaPoista