Siirry pääsisältöön

2012 Kevään tunnusomaiset piirteet ja tavat


Heissulivei!Nowibun virallinen jokavuotinen kevätlista on taas täällä! Listan tarkoituksena on listata kullekin keväälle povattuja tunnusomaisia piirteitä, riittejä, tapoja, käytäntöjä ja niin edelleen. Rakkaat lukijamme, näyttöpäätteellänne tänään, 2012 Kevään tunnusomaiset piirteet ja tavat-lista, olkaa hyvät.

-Epäsiisti ilmiasu. Tänä keväänä likaisuus ja pahanhajuisuus on läsnä vahvemmin kuin koskaan! Polta hammasharjasi, heitä deodorantillasi naapurin kapista koiraa, jätä wc-paperi ostamatta ja piilota kämppäkaverisi sohvan alle avattu paketti rasvaisia bratwurster-makkaroita. Ole likainen ja keskity olennaiseen.

-Pyörien korjaus ja pyörillä ajelu. Polkupyörä on ekologinen ja elegantti kulkupeli, jolla pääset vaivatta kyläilemään,kalareissulle,fudisvuorolle,tyttöystävälle,ruokakauppaan sekä töihin. Jos pyöräsi on epäkunnossa, keväällä sen ehtii vielä korjata ja huoltaa perusteellisesti ennen elokuun kaurismäkisiä lämpimiä iltoja. Jakoavain kauniiseen käteen ja pyöräkellariin,tahdissaa mars.

-Videokuvaus. Videokuvaus on uusi valokuvaus. Kevät 2012 näyttäytyy videokuvaajalle lempeänä maalauksena, jonka jokainen yksityiskohta odottaa dokumentoijan tarttuvan siihen pehmein, hellyyttä pursuavin sormin. Kaunis auringonlasku, pölyiset kadut ja ystävien iloiset ilmeet kuiskailevat videokameralle salaperäisiä viestejään, tuudittavat ihanaan uneen, hamuilevat pitkin mystisiä polkujaan.

-Lähteminen ja saapuminen. Elämä on yhtä lähtemistä, tokaisi vaimo miehelleen, pakkasi laukkunsa,punasi täyteläiset huulensa ja muutti Senegaliin tekemään vapaaehtoistyötä katolisen kirkon ylläpitämään orpokotiin. Matkustelu on kevään kynnyksellä aina tapetilla, oli kyseessä sitten kaukomatkat tai maakuntamatkat sukulaisten luo Ähtäriin. Keväällä on hyvä matkustella, sillä kesällä Suomen suloinen suvi on parasta mitä ihmiselle voi lyhyen elämän aikana tapahtua. Silloin pysykäämme kotimaassa.

-Genrettömyys. Anna ruusu tuntemattomalle, kulje salihousuissa, ole huolimaton, yllätä kaikki, laula bussissa, halaa ystäviäsi ja lopuksi naura kaikille hersyvästi. Genrettömyys on kovinta, mitä vuodella 2012 on tarjottavanaan, joten siitä on osattava nauttia täysin siemauksin.

-Urheilu. Jokainen, joka on joskus ollut loukkaantuneena, ymmärtää liikkumisen rajattoman riemun arvon. Sisuskaluja kutkuttava mielihyvän tunne ravistelee kehoa liikunnan jälkeen ja aivosolut kehräävät äänekkäästi silkasta mielihyvästä. Kevät 2012 tulee olemaan liikunnan riemuvoitto, grande fiesta, jollaista ei ole nähty sitten Paavo Nurmen nuoruusvuosien. Lihakset kiinteinä, vantterat vartalot uhkeina, vahvat kehot jäntevinä kulkekaamme ylväinä kohti horisontissa kirkkaana siintävää tulevaisuuttamme, kohottakaamme avoin katseemme seesteiselle taivaalle reippain mielin, tarttukaamme tovereidemme käsiin kiinni ja laskekaamme yhdessä elämän hymyilevä pyökkiseppele maailmankaikkeuden surrealistisien olkapäiden kuorrutteeksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

 Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä..  Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään.  Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy!  Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa.  Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid

tarinoi

"Täs oli ennen Jameksen hima. Seilattiin sen kaa Hollannissa joskus seitkyt-luvulla. Se toi mulle kerran laatikollisen Amerikan paitoja. Hahhah. Houstonin paitoja" -Eltaantuneen viinan katkuinen vanha merimies toiselle vanhalle viinankatkuiselle merimiehelle metrossa. "Mä kävin just maksaa velkoja Pasilan jätkälle, mut ei mul ollu tarpeeks rahaa, nii emmä saanu silt mitää. Mä sain kyl yhet telaketjut tos aamul,et lähti päivä käyntiin, mut nyt kyl tarttis viel yhet bemarit." -Hikiniskainen mies bussissa.   "Sit mun lipas hajos sinne tetsariin ja mä olin niinku et mitä vittuu?" -Rastahenkiseen hamppumyssyyn pukeutunut opiskelijanuorukainen toiselle.