Siirry pääsisältöön

Joensuu (Matkakertomus)



Joensuu. Tuo pieni yliopistokaupunki, Itä-Suomessa on rauhallisuuden tyyssija. Siellä ihmiset kutsuvat itseään myöksi ja ovat luonteeltaan rauhallisia ja ystävällisiä. Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen miesten WC:n pisuaarien korkeus herättää kysymyksen Joensuulaisten mahdollisesta sukulaissuhteesta lappalaisiin. Vai liekkö tilanne se, että viisaat Itä-Suomalaiset aloittavat yliopisto-opiskelut jo tarhaiässä?



Oli miten oli, jos Joensuussa liikut ovat keskusta-alueen leveät autotiet yksin sinun. Rauhallisin mielin voi matkantekijä tallustella matalien kerrostalojen reunustamia bulevardeja, vailla pelkoa toisen ihmisen kohtaamisesta. Siellä Venäjän rajalla, susien keskellä, ihmismieli saa ansaitun levähdystauon kiireisen arjen keskellä. Rauhallisuutensa vuoksi, Joensuu on oiva paikka kyyhkyläisten piilopirtiksi. Tämä selvittäneekin Lapin Kenny Andersonin viihtymisen Suomen siperiassa.



Jos Joensuuhun talvisaikaan matkaat, on hyvä pitää mielessä, että talvisin Jokiaseman ovet pysyvät lukittuina. Jos kahvihammasta kolottaa voi lainatun opiskelijakortin turvin istuskella alekahveja ryystämässä Taitokorttelin kahvilassa. Taitavasti kopioitu mummolan vierashuone saa tunnelmansa hempeästä tapetista, johon lisäsäväyksen tuo toinen toistaan tuttavallisempi kukka-asetelmamaalaus. Oikea lempeyden mekka.



Joensuuhun eksyneen rullalautailijan on syytä varautua hieman pitempään patikkaretkeen. Noin neljän kilometrin (pitkä matka Joensuussa) päässä keskustasta kohoaa Inter Sport-liikuntakeskus, josta salibandy- ja sulkapallokenttien lomasta löytyy Joensuun luuppi. Perinteinen talkoovoimin rakennettu rottaluola havisuttelee historianlehtiä siihen malliin, että paatuneemmankin vauhtihirmun on syytä varautua nenäliinoin.



Viime vuoden virallisen Nowibu-UG palkitun , tämän vuoden epävirallisen kodinhengetär palkitun, kunnostautuminen sämpylöiden leipojana on maininnan arvoinen saavutus. Jos matkalainen jollain ilveellä onnistuu haalimaan itselleen edes pienen murusen mestarileipojan tekeleistä, on matkan onnistuminen taattu.



Loppuun vielä hieman faktoja Joensuusta:
-Pohjois-Karjalan maakuntakeskus Pielisjoen suulla
-Asukkaita 74 000
-Naapurikunnat ovat Ilomantsi, Kontiolahti, Lieksa, Liperi, Rääkkylä ja Tohmajärvi
-Kokonais pinta-ala 2 751,06 km²
-Joensuussa on Eliel Saarisen suunnittelema kaupungintalo vuodelta 1913
-Matkaa Helsinkiin 437km ja Ouluun 393km
-Joensuun lentokentällä Liperissä on mitattu kaikkien aikojen korkein lämpöennätys heinäkuussa 2010, +37,2 astetta

Kommentit

  1. Vuoden leipuri -tittelistä tullaan siis tänäkin vuonna käymään raudankovaa vääntöä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Brand NEW NWB AD has boorn

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

 Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä..  Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään.  Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy!  Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa.  Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid