Siirry pääsisältöön

Vihreät housut

Oli ihan tavallinen marraskuinen päivä 80-luvun Kalliossa. Ne oli ihan tavalliset vihreät housut ihan tavallisen neljäkymppisen miehen jalassa. Ne oli vihreät, ne housut.

Oli ihan tavallinen marraskuinen päivä 90-luvun Kalliossa. Sitä tavallisuutta ei oikeastaan edes huomannut sisälle pimeään vaatekaappiin. Joskus pieni valonkajastus pilkisti ovenraosta muistuttaen, että on olemassa myös värejä. Myös vihreää, niissä housuissa.

Oli ihan tavallinen marraskuinen päivä 2000-luvun Kalliossa. Vihreät housut lojuivat banaanilaatikossa muiden laatikkojen alla eräässä Vilhovuorenkadun verkkovarastossa. Oikeastaan ne olivat lojuneet siinä samassa laatikossa jo ties kuinka kauan. Eivät housut laske aikaa.

Oli ihan tavallinen marraskuinen päivä vuonna 2011. Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla roikkuivat housut. Kukaan ei oikeastaan jaksanut niihin sen enempää huomiotaan tuhlata. Tavalliset vihreät housut. Nuori mies mustassa takissaan kahmii pussiinsa ilmaisosaston tavaraa silminnähden innostuneena. Mukaan lähtevät myös housut, ne vihreät.

Oli ihan tavallinen marraskuinen päivä vuonna 2011. Helsinginkadulla muuan kämpässä tuhistaan saksien kanssa. Vaatteita leikellään. Iloinen puheensorina käy. Joku piirtää vihreisiin housuihin viivoja ja leikkaa sitten kuvion irti. Siinä on valmis tasku. Tavallinen vihreä tasku, mihin tahansa kiinnitettäväksi. Sitä taskua aletaan lähipäivänä kiinnittämään. Johonkin paitaan.

-NWB winter-spring 2012 collection coming sooner or later. Maybe later. Alligator.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Brand NEW NWB AD has boorn

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

 Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä..  Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään.  Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy!  Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa.  Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid