Tummanpuhuvan joulukuisen pimeyden keskellä, jäähileen vihmoessa säröjä kalliolaisiin ikkunoihin, on aika avartaa maailmaa katselemalla luontodokumentteja, aka dokkareita. Nämä tajunnanvirtaa läikyttävät elävät faktaruudut tarjoavat loistavaa tekemistä yhä vain pimeneviin, hilseilevästä tylsyydestä ainoan värinsä saaviin mid-talvisiin iltoihin.
Mikä voisikaan olla rattoisampaa kuin seurailla verkkaiseen tahtiin setripuiden oksilla eteenpäin mönkivien laiskiaisten elämää näiden pörröisten vitkastelijoiden etsiessä mukavampaa paikkaa päiväunia varten? Tai kurkistaa pikkuriikkisten Madagaskarin kameleonttien mielenkiintoiseen kolmipäiväiseen paritteluserenaadiin omalta kotisohvalta? Tai tiirailla suloisten, vielä pehmeässä pennunturkissa viihtyvien pienten siperiantiikeripoikasten aamuisia leikkejä Amur-vuorten äkkijyrkkien rinteiden lomassa?
Sepä se, sen rattoisampaa tapaa viettää marras-joulukuinen ilta tuskin onkaan. Ja jos on, niin siihen täytyy liittyä joku ihana neito. Neito, jonka kanssa voisi jakaa ehkä glögilasin mukavan lämpimänä hehkuvan takkatulen suloista loimua sohvalta raukein silmin tuijottaen ja haaveillen lämpimistä kesäpäivistä Seurasaaren suloisenkultaisilla hiekkarannoilla. Ja ehkäpä tämän neidon hiuksien tuoksu toisi mieleen Mombasan aina niin huumaavat aallot, nuo satiininsinisenä leikkivät tamariinit, nuo lämpimänä helmana nilkkoja huuhtelevat helminauhat, nuo ihanat laivueet.
Asiaan palatakseni, suosittelen lämpimästi kaikille luonnosta ja sen monimuotoisuudesta kiinnostuneille luontoaiheisia dokumentteja.
Kommentit
Lähetä kommentti