Siirry pääsisältöön

Tunteiden paloa,osa 1

Romanttisuudesta.
Ihmisten sanotaan olevan romanttisia. "Voi kuinka romanttista!", huudahtaa tuttavaperheen äiti vävypojan kosiessa tytärtä kesken tunnelmallista kesäöistä souturetkeä tyvenellä järvenselällä.
Romanttinen rakkaus. Rakkautta,jonka saa itse valita,johon on luvallista heittäytyä, joka tuntuu niiin ihqulta että meinaa tulla pissa jo pelkästä ilosta. Romanttinen rakkaus on termi,joka vielä sata vuotta sitten oli harvinainen,sitä tuskin oli.
Kirja,elokuva,runo tai vaikkapa valaistus saattaa olla romanttinen. "Ooh,kynttilöitä,ollaampas sitä nyt romanttisia!",tokaisee illallisvieras ja raapii takalistoaan nenänkaivuusta vielä vihertäväntahmaisilla sormillaan. Syystä tai toisesta kynttilät ja kynttilävalaistus ovat luoneet standardit romanttiselle valaistukselle. Pehmeät,hämärät ja lämpimät värisävyt luovat kuvan rauhallisesta,romanttisesta ja hyvyyttä tihkuvasta ilmapiiristä. Vertailun vuoksi,ajatelkaapa metroaseman vessojen futuristista,epileptisesti sykkivää loisteputkivaloa.
Romanttinen olo. Ihmisen olotilat ja tuntemukset saattavat vaihdella hyvinkin paljon pitkin päivää. Tunnetila voi vaihtua tavattoman äkkipikaisesti laidasta laitaan. Aamupäivällä tunsit itsesi karkeaksi,uraorientoituneeksi alfaurokseksi ja päivän laskettua mailleen ja kiekkokierroksen viimein päätyttyä tunnemaailmasi tasapainoileekin yhtäkkiä isolaatioon pakotetun laumapingviinin ja serenadeja nuotin vierestä soittelevan,rakkaudennälkäisen donjuanin välimaastossa. Romanttinen tunnetila ei katso aikaa eikä paikkaa.
En gång romantik,alltid romantik. Elä peittele sisäsyntyistä romanttisuuttasi. Anna romanttisten säteiden lävistää kehosi ja tunne rakkauden auran lempeä syleily sydänalassasi. Rakasta niin tulet rakastetuksi.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

 Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä..  Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään.  Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy!  Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa.  Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid

tarinoi

"Täs oli ennen Jameksen hima. Seilattiin sen kaa Hollannissa joskus seitkyt-luvulla. Se toi mulle kerran laatikollisen Amerikan paitoja. Hahhah. Houstonin paitoja" -Eltaantuneen viinan katkuinen vanha merimies toiselle vanhalle viinankatkuiselle merimiehelle metrossa. "Mä kävin just maksaa velkoja Pasilan jätkälle, mut ei mul ollu tarpeeks rahaa, nii emmä saanu silt mitää. Mä sain kyl yhet telaketjut tos aamul,et lähti päivä käyntiin, mut nyt kyl tarttis viel yhet bemarit." -Hikiniskainen mies bussissa.   "Sit mun lipas hajos sinne tetsariin ja mä olin niinku et mitä vittuu?" -Rastahenkiseen hamppumyssyyn pukeutunut opiskelijanuorukainen toiselle.