Siirry pääsisältöön

Syksy.Ihmisen.Parasta.Aikaa.

Märän,kalliolaisen kaatosateen ruoskiessa kieltolain aikaisia keittiönikkunoita on hyvä aika kaivaa isoisävainaan testamenttaamat Viisikot ja muut kaunokirjallisuuden klassikot naftaliinista ja rauhoittua lukemaan. Syksyllä mikään ei ole parempaa ajanvietettä kuin lukeminen, ei mikään.Gaudeamus igitur!
Tytöt, de flickorna. Ah nuo sulotuoksuiset venuksen seireenit, nuo miehisiä kammiotamme kiirastulen lailla värisyttävät esteettisyyden lippulaivat.. Kuinka hyvälle tuoksuukaan kuulaana syysaamuna ihanan neidon olkapäille vallattomina villiköynnöksinä kiemurtelevat sileät hiussuortuvaiset? Kuinka infernaalisen kauneuden kehdon kylmä syystuuli loihtiikaan kauniin neidon sileähipiäisille poskipäille? Valtamedian luoma kuva kesästä aikana, jolloin ihmiset olisivat mukamas kauneimmillaan, on pelkkää aurinkorasvabrändien ja lomatoimistojen lobbausta, sillä tosiasiassa ihmiset, ja ennen muuta tietysti tytöt, ovat syksyllä kauneimmillaan. Viva la revolucion! 
Eating a lot shit in a nice little autumn day, keeps the angry doctor away. Elikkä syys on parasta aikaa myös paskansyöntiin, mitä tulee skeittihommiin. Kesä takana, talvi(lue: puolen vuoden munatjäädyttävä ja luolanpimeä mordor) edessä, sama syödä paskaa nyt syksyllä vielä kun sen voi tehdä. Eat shit, take more hit.
Sateisilla kaduilla elämän rajallisuuden mukanaantuomat vilpittömät syy-seuraussuhteet paljastavat karun ja intensiivisen ihmisluontomme pohjimmaisista perukoista dimensioita, joiden olemassaoloa emme olisi nuoruuden päivinämme tohtineet edes ajatella olemassaolevankaan. Puolivillaisesta jakobiiniläisyydestään tunnetut karthagolaiset muistelevat yhä katkeruudella niitä piinaavia vuosikymmeniä, jolloin rauhaa rakastavan kansakunnan päälle manattiin permanentaalinen sadekausi,jonka päättymistä juhlittiin sata vuotta ja kolme päivää.
Pipot ja muut talvi/syyskamppeet ovat mukavia, pehmeitä ja lämpimiä vaatekertoja. Niitä on mukava syksyllä käyttää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

 Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä..  Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään.  Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy!  Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa.  Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid

tarinoi

"Täs oli ennen Jameksen hima. Seilattiin sen kaa Hollannissa joskus seitkyt-luvulla. Se toi mulle kerran laatikollisen Amerikan paitoja. Hahhah. Houstonin paitoja" -Eltaantuneen viinan katkuinen vanha merimies toiselle vanhalle viinankatkuiselle merimiehelle metrossa. "Mä kävin just maksaa velkoja Pasilan jätkälle, mut ei mul ollu tarpeeks rahaa, nii emmä saanu silt mitää. Mä sain kyl yhet telaketjut tos aamul,et lähti päivä käyntiin, mut nyt kyl tarttis viel yhet bemarit." -Hikiniskainen mies bussissa.   "Sit mun lipas hajos sinne tetsariin ja mä olin niinku et mitä vittuu?" -Rastahenkiseen hamppumyssyyn pukeutunut opiskelijanuorukainen toiselle.