Siirry pääsisältöön

MÖÖTTÖRIPÄÄ - Värisevät Kämmiöt


Suomalaisen psykedeelisen teknorokin suburbantribemäiseltä itärintamalta kuuluu jälleen. Joensuulaisen MÖÖTTÖRIPÄÄn uutuusalbumi "VÄRISEVÄT KÄMMIÖT" on edeltäjiänsä selvästi raskaampi,mutta melodisesti edistyksellisempi soundipläjäys. Levyltä löytyy miehekkäät sata ilmavasti bounssahtavaa tanssi/scoopystygeä, ja mahtuupa mukaan myös muutamakymmenen vähän levollisempaan menoon tahdittavaa countrycoveriakin.

Poikkitaiteellisesta ja kokeilevasta musiikkituotannostaan tunnetuiksi tulleet yhtyeen nokkamiehet Petteri Kaarre (koskettimet/triangeli+laulu) sekä E-Män (banjo/tuuba+laulu) ovat saaneet mukaan albumilleen tukun maailmanlaajuisesti kovia trancenimiä. Oululais-Kalifornialainen rumpalivirtuoosi S-Boi vavisuttaa tajunnanvirtaa sekopäisellä rumpusoolollaan levyn ensimmäisenä löytyvältä kappaleelta "The More you eat, The More you shit". Levyn viimeiseltä ääniraidalta puolestaan löytyy unkarilaisia kansantansseja leikkisästi imitoivaa kitarannäpyttelyä Kalliolais-Porvoolaisen plektramidaksen, Ken Rekolan toimesta. Ken Rekola vieraili ansioituneesti myös MÖÖTTÖRIPÄÄN ensialbumilla "MUSTA SAPATTI", jonka jälkeen hänen kerrotaan voineen pahoin monta vuotta. Jokaisella albumin kappaleella kuullaan myös matarilaista suunpieksäntää, sillä vastikään oman bändinsä hajoittanut ja sitteen uudelleenkasannut Son of Gardener lupautui laulamaan levyn kaikki kurkkulauluosuudet. Kurkkulauluosuuksista mainittakoon kuulijan epämukavuusrajat ylittävä suvereeni sopraanoaaria, joka päättää muutenkin pinnoja kiristävän uutisotsikkokappaleen "Majava läimäytti hännällä haaroväliin - ui karkuun."

Uutuusalbumin hempeän synkähtävät tekstit kätkevät sisälleen romanttisen rakkauden taianomaista tenhoa, joka paljastuu vasta toisella tai kolmannella läpikuuntelukerralla. Kiehtovaa kultturellia taustasäpinää levy tarjoaa monenkirjavilla taustabiiteillä, jotka ovat E-Mänin mukaan saaneet vaikutteita bengalilaisesta siirtymäriittiseremoniasta, jossa vastasyntyneelle hieholle annetaan nimen lisäksi polttomerkki vasempaan lapaan. Allekirjoittaneen suosikkikappaleita on kaksi. Tuplalevyn toiselta puoliskolta löytyvä, jääpalloslangia tirisevä rempseä viskirallatus "Tornio 6 - Jääli 0" saa suupielet ylös ja tunnelman kattoon. Kappale kertoo nokkealsti ja iloluontoisin sanankääntein itseään etsivän nuoren pallopojan matkasta eräpirtistä jääpallokentälle, keskelle isojen miesten ja pienten mailojen maailmaa. Tunnelmaltaan synkempi, mutta sitäkin vaivaannuttavampi suosikkikappale "If you ignore me, I will go mad" on manchesterin murteella laulettu englanninkielinen, pohjattoman surullinen rakkaustarina nuoresta kellosepän ottopojasta, joka rakastuu tulisesti isäpuolensa veistämään eebenpuiseen kaappikelloon.

Nowibun arvio: *****
Soundin arvio:   ***


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

 Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä..  Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään.  Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy!  Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa.  Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid

tarinoi

"Täs oli ennen Jameksen hima. Seilattiin sen kaa Hollannissa joskus seitkyt-luvulla. Se toi mulle kerran laatikollisen Amerikan paitoja. Hahhah. Houstonin paitoja" -Eltaantuneen viinan katkuinen vanha merimies toiselle vanhalle viinankatkuiselle merimiehelle metrossa. "Mä kävin just maksaa velkoja Pasilan jätkälle, mut ei mul ollu tarpeeks rahaa, nii emmä saanu silt mitää. Mä sain kyl yhet telaketjut tos aamul,et lähti päivä käyntiin, mut nyt kyl tarttis viel yhet bemarit." -Hikiniskainen mies bussissa.   "Sit mun lipas hajos sinne tetsariin ja mä olin niinku et mitä vittuu?" -Rastahenkiseen hamppumyssyyn pukeutunut opiskelijanuorukainen toiselle.