Kautta aikain saksalaiset filosofiystävämme ovat valistaneet leimuavien kansankynttilöiden tavoin yhteiskuntamme ja koko elinpiirimme tulikivenkatkuisia kohtaloita. Esikoisteoksessaan "Siddharta" saksalaissyntyinen post-kommunisti ja entinen Länsi-Saksan maajoukkueen keulakuva Hermann Hesse käsittelee retorisin keinoin länsimaisen kulutusyhteiskunnan syvimpiä sudenkuoppia kuitenkaan sortumatta liikaan väkivallalla mässäilyyn.
"Siddharta" on elämänmakuinen kuvaus nuoren intialaispojan matkasta mitättömyyden salongeista kohti keskinkertaisuuden untuvaista hörhelöpilveä. Kirjan päähenkilö, Siddharta, omaksuu kirjan edetessä uusia dimensiomalleja lankeamatta kuitenkaan liialliseen eeppisyyteen. Siddhartan tarina on koskettava läpivalaisu itämaisen mytologian ja kreikkalaisroomalaisen nationalismin yhteensulautuvassa rakovalkeassa, melting-potissa. Jokapäiväisen opintiensä ja äärimmäisten tuntemustensa kirkkaassa neonvalossa Siddharta kiertelee ympäri maaseudun intensiivistä ja samalla neitseellisen rikkumatonta idylliä.
Hessen infernaalinen näkökulma skannaa kerralla koko länsimaisen ihmiskäsityksen ja silputtaa ihmismielen opitut käyttäytymismallit survomalla ne brutaalisti läpi geosentrisen raastinraudan. Kirjailijan lobotominen ote inhimillisen kehityksen varjopuolina toimiviin subtransaktiivisiin teemoihin on järisyttävää ja käsinkosketeltavaa. Hyppysistä hiljalleen valuva kivituhka raapii lukijan kädet verille ja mielen täyttää sanoinkuvaamaton ahdistus ja pelko. Tuntemusta vahvistaa Hessen loppukaneettina toimiva järjetön manauslista kaikista itäeuroopan diktaattoreista lähtien Josip Titosta aina Slobodan Miloseviciin ja Bosnian sotaan.
Nowibun kirja-arvio:
Lue tämä ja elämäsi siirtyy takaisin tuttuihin uomiinsa.
Kommentit
Lähetä kommentti