Ystävämme Frankie

Ylenpalttinen ystävällisyys ja onnistunut matkustaminen on koitunut pienen ja sympaattisen seurueemme osaksi tällä matkalla. Kaikki ovat terveinä eikä matkalaukkuja hävinnyt. Lentomatkat sujuivat torkkuen ja valveilla ollen. Saavuttuamme kukkahattuisten tätien kaupunkiin, laskimme mäkiä skeiteillämme siihen asti, kunnes Tommilta rikkoutui laakeri, jonka johdosta myös mutteri katosi. Kuinka ollakaan, törmäsimme kadulla Peteen ja Frankiin. Pojat olivat ystävällisiä ja sympaattisia pienikokoisine vartaloineen ja legendaarisine statuksineen. Varsinkin Frankie nauttii suurta arvostusta seurueemme keskuudessa. Kas, kuinka ollakaan, Frankie, tai Frank, oli juuri lähdössä kämpälleen ja pyysi mukaan. Ei kuulemma kannata turhaan lähteä ostamaan laakeria ja mutteria, kun se maksaakin ja kaikkea. Tuhlausta, sanoi Frank ja käänsi notorious klyyvarinsa kohti kotikortteliaan. Seurasimme vanavedessä kun Nenä-Frank hiiviskeli lungisti mutta määrätietoisesti kohti asuntoaan. Perillä Frankie ensin vaihtoi Tommin laakerin, esitteli sitten seinällään olleita valokuvia ja lopuksi neuvoi spotteja kartalta ja toivotti tervetulleeksi kaupunkiin. Oh Frankie, you are our hero.