Möly.Korvassa jyllää infernaalinen tulehdus.Möly läpäisee mädän tukkiman korvakäytävän kuin lämmin Iittalan leipäveitsi paketin voita mummolan verannalla isoäidin valmistaessa jokasunnuntaista nisutaikinaansa. Pirtti täynnä humalaisia varsinaissuomalaisia. Mölytaso sen kuin nousee,kello lähenee yhtä. Idiootinnäköinen rowanatkinson-kopio mölisee imbesillin lailla nuokkuen väsyneesti kohti punaleninkisen leidin etuvartioasemaa. Retardihtava semihipsteri keskittyy ankarasti pysymään näkyvässä todellisuudessa epäonnistuen surkeasti. Mies on todellisessa offline-tilassa. I-d-i-o-t. Kaksi kamua ja minä. Kamut tuntee 90% "juhla"väestä, minä tunnen kaverini ja itseni idiootiksi. Onneton neiti epämukavasti istuvassa mikrohameessaan näyttää merikilpikonnalta vanhoilla päivillään, liian väsyneeltä jaksaakseen edes olla olemassa. Menisit kotiisi,tyttö,harjaisit hampaasi ja kävisit yöpuulle ruudullisessa pyjamassasi. Punaset halogeenit halkovat sokoshotellimaista atmosfääriä. Pikkuporvarillinen pariskunta kähmii toisiaan ja katoaa tiskin takaa nouseviin,kokolattiamatolla päällystettyihin kierreportaisiin. Ah,rakkauden palo, kauneinta mitä olla saattaa. Sameita silmiä vetisille katseille. Preussilaisen vääpelin olomuodon omaksunut entinen Pelicans-lupaus skannailee salia jo toista tuntia samasaa paikassa seisten. Todellinen ankeuttaja. Seuraan basaaria mielenkiinnolla,maku-,haju- ja kuuloaistia lukuunottamatta kaikilla aisteillani. Ohituskaistalla on kolme neljäsosaa hemmoista, neljännes käyttäytyy nykyihmisen tavoin. Uskomaton,muttei ollenkaan yllättävä meininki. Siirrän itseni nanosekunnissa puhelimeni avulla toiseen dimensioon ja seuraan Dan Lutheranin elämää. Painan fyysisen sijaintini tunnelmineen lasivillaisella ja keskityn elämään. Joskus älypuhelin on janoisen vesileili. Hymyilen astuessani ulos huuruisesta kammiosta ja olen varsin tyytyväinen.
Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä.. Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään. Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy! Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa. Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H
Kommentit
Lähetä kommentti