Nothing Wins Voices

Äänien kuuleminen ja ympäröivän todellisuuden havainnoiminen ylipäätään on arvokas pääoma,josta tulee olla kiitollinen.Esimerkkeinä äänistä,joita voi kuulla,tulee tässä.

Nurkkaan ahdistetusta stereoradiosta kantautuva Eevil Stöön murinaräppi.

Maailman päräyttävimmän koulupäivän selättäneiden pissisten äänivallinylittävä aaria bussin takapenkillä.

Sateenropina auton tuulilasilla.

Asematunnelissa ruokatuntia kärsimättömänä odottavan stevarin "Lauta käteen,s**tana!"-huuto.

Polkupyörän venttiilistä ulostautuva leikkimielinen sihinä tyhjentäessäsi isoveljesi takarengasta päivänä,jolloin isobroidin on määrä lähteä kauniin tytön kanssa pyöräilytreffeille.

Bomber-prätkän pakoputken jylhä paukahtelu kapealla kujalla nukkumaanmenoaikaan.

Karrelle kärähtäneestä ankanrinnasta kielivä keittiön palohälyttimen korviahuumaava ujellus.

Pimeässä teltassa loittoneva/ lähenevä,ei kuitenkaan koskaan napattavissa oleva hyttynen.

Uusien,kovien uretaanirenkaiden kotoisa rohina kalliolaisella asfaltilla.

Korvat auki,ihmiset!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä.. Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään. Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy! Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa. Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Lue lisää

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid

Lue lisää

tarinoi

"Täs oli ennen Jameksen hima. Seilattiin sen kaa Hollannissa joskus seitkyt-luvulla. Se toi mulle kerran laatikollisen Amerikan paitoja. Hahhah. Houstonin paitoja" -Eltaantuneen viinan katkuinen vanha merimies toiselle vanhalle viinankatkuiselle merimiehelle metrossa. "Mä kävin just maksaa velkoja Pasilan jätkälle, mut ei mul ollu tarpeeks rahaa, nii emmä saanu silt mitää. Mä sain kyl yhet telaketjut tos aamul,et lähti päivä käyntiin, mut nyt kyl tarttis viel yhet bemarit." -Hikiniskainen mies bussissa. "Sit mun lipas hajos sinne tetsariin ja mä olin niinku et mitä vittuu?" -Rastahenkiseen hamppumyssyyn pukeutunut opiskelijanuorukainen toiselle.

Lue lisää

.

Hae tästä blogista