Siirry pääsisältöön

Nothing Wins Stocholm

Siellä se on. Se lepää siellä. Pohjanlahden tuolla puolen, länsirannalla. Se suuri ja mahtava, se vanha ja ihana. Tukholma, kaikkien janoisten sankari, Wasa-laivan kotisatama, viikinkien notorious graveyard,iso ja ihmeellinen Skandinaavian pääkaupunki. Saarien keskellä, auvoisana ja aurinkoisena. Metrotunneleita menee siellä, purjeita vetten päällä, raitapaitaisia lapsia kuumilla silokallioilla kaarnaveneineen. Juhannussalot liehuvat kuumassa kesäillassa, hanuri itkee vanhan kalastajan käsittelyssä. Rapujuhlissa lauletaan du gamlaa, du friiaa ja skåånelainen olut virtaa.

 Siellä, Ruotsinmaalla, pääkaupungissa. Missä miltei jokainen on vaalea kutreiltaan ja ihana sisimmältään. Missä jokaisen on hyvä olla, minne jokaisen tekee mieli mennä. Kungen liv där,sanotaan muualla Ruotsissa. On Globenia, on Djurgårdenia, on Wasalandiaa ja vaikka mitä. On millä mällätä. Jens Lapiduskin siitä kertoo. J-Boy, on millä mällätä, sano. Isompaa ja parempaa siellä Tukholmassa. Metropysäkkejä kymmenittäin, se iso torni 150metriä - Stadionin torni 75metriä. Ja naiset. Kauniita ja ihania, vaaleita vaan ei lihavia, sielä kaupungissa ja maassa. Oi Tukholma! Minä tulen! Antakaa minulle tietä, sillä minä olen jo matkalla sinne! Missä on lentolippuni, missä on matkalaukkuni, oi missä, Missä!?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Brand NEW NWB AD has boorn

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

 Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä..  Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään.  Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy!  Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa.  Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid