Aamulla herätessä väsyttää ja paleltaa. Maleksit töihin mielesi ollessa vielä höyhensaarilla. Ei auta mikään.
Koko aamupäivä menee kuin unessa. Tylsistyttää. Frontside ollie saa tylsistyneen, kuivakan naurahduksen. Poikanen.
Kello lyö yksitoista. Päivä tuntuu loputtomalta. Aika on pysähtynyt.
Kaksitoista. Värit palaavat maailmaan. Tylsyyden rotkoon tipahtamaisillaan ollut, saa viimehetkellä elämän syrjästä otteen kiinni. Lounas! Mare Chiaro! Napolitana ja kahvit päälle. Kello alkaa taas raksuttaa. Elämä voittaa. Ulkona satelee lunta. Ihana talvi.
Tavoitan mielenmaiseman! Talvi on kuitenki ihana, elämä itessään on ihanaa ja kesäki tulee tuotapikaa! Ahhh, auvoa! Hymyilen.
VastaaPoista