Siirry pääsisältöön

NWB herkuttelee



Palataksemme perusasioihin. Nothing Wins Butter, eli voita ei mikään voita. Ruokaorientoituneesta perinteestämme johtuen, haluamme johdattaa lukijamme keittiöherkkujen saloihin. Tämänkertaisessa NWB herkuttelee-osiossamme paljastamme yhden perinteisimmistä ja helpoimmista resepteistämme.

PULLA

5 dl maitoa
1 muna
150 gr VOITA
2 dl sokeria
1 tl suolaa
1 pala hiivaa/2 pss kuivahiivaa
noin 15 dl vehnäjauhoja


Taikina:

Yhdistä munat, sokeri, suola ja pöydällä pehmeäksi notkistunut voi suurehkossa taikinakulhossa. Lisää kädenlämpöinen maito ja hiiva. Sekoita pohjia myöten, ettei sokeria vain jäisi pohjalle. Puuhaarukka on hyvä työväline sekoitukseen. Aloita vehnäjauhojen lisääminen. Kun sekoittaminen alkaa tuntua puuhaarukalla työläältä, vaihda käsiin. Taikina on kohotusta vaille valmis, kun se rupeaa irtoilemaan kulhon reunoilta, eikä tahmaa enää niin paljoa käsiin. Muistakaa kuitenkin että liika jauho tekee pullista kuivia, eli maitoa kuluu huomattavasti runsaammin nautintavaiheessa. Peräänkuulutankin tässä toistojen määrää valttina hyvän lopputuloksen saavuttamisessa. Nyt kun taikina on valmis, sen annetaan kohota vedottomassa paikassa liinan alla noin 30-45 minuttia. Entisaikojen ihmiset laittoivat taikinaan mausteeksi myös kardemummaa, mutta sen tuoma hyöty on minimaalinen suhteessa kustannuksiin. Matti-pappa käytti aikanaan myös leivinjauhetta kohottamisen apuna. Lisätköön ken lystää.

Leipominen:

Esimerkkitapaukseksi otamme korvapuustit, sekä voisilmäpullat. Molemmat kuuluvat pullamaailman kiistattomiin klassikoihin. Helppoutensa ja nopeutensa takia voisilmäpullat ovat usein houkutteleva vaihtoehto.
Voisilmäpullat: Ota taikinasta haluamasi pullakokoa hieman yli puolet pienempiä paloja. Pyörittele niistä pullia ja asettele ne uunipellille. Anna kohota 15 min. Painele sormilla pulliin kuoppa. Perinteisessä mallissa on yleensä yksi voisilmä, mutta tunnetaan tapauksia jopa kolmesta voisilmästä per pulla. täytä kuoppa voilla ja kaada tulpaksi hienosokeria. Voitele kananmunalla ja paista 225 asteessa kunnes ovat haluamasi värisiä. Paistoaika on noin 10-15 minuuttia.
Korvapuustit:Kauli taikinasta suorakaiteen muotoinen ohuehko levy. Voitele voilla ja ripottele päälle kanelia ja sokeria. Kääri taikinalevy rullalle ja leikkaa pötköstä paloja, joiden toinen puoli on leveämpi (3 cm) ja toinen ohut (0,5 cm). Käännä leveämpi puoli alaspäin ja paina ohut puoli ylhäältä alas. Voitele kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Paisto-ohje sama kuin voisilmäpullassa.

Nauttiminen:

Nautitaan tuoreena kylmän maidon kanssa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

 Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä..  Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään.  Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy!  Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa.  Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid

tarinoi

"Täs oli ennen Jameksen hima. Seilattiin sen kaa Hollannissa joskus seitkyt-luvulla. Se toi mulle kerran laatikollisen Amerikan paitoja. Hahhah. Houstonin paitoja" -Eltaantuneen viinan katkuinen vanha merimies toiselle vanhalle viinankatkuiselle merimiehelle metrossa. "Mä kävin just maksaa velkoja Pasilan jätkälle, mut ei mul ollu tarpeeks rahaa, nii emmä saanu silt mitää. Mä sain kyl yhet telaketjut tos aamul,et lähti päivä käyntiin, mut nyt kyl tarttis viel yhet bemarit." -Hikiniskainen mies bussissa.   "Sit mun lipas hajos sinne tetsariin ja mä olin niinku et mitä vittuu?" -Rastahenkiseen hamppumyssyyn pukeutunut opiskelijanuorukainen toiselle.