Siirry pääsisältöön

Kuningas Apatia ja kauniin melankolian ylistys.

"Melankolia, kaunis tila.
Aika hidastaa tahtia,
mieli tyhjenee.
Huomenna on hyvä."
-Apaattix, Gallialainen runoilija. 102 eKr.

Vinkkejä melankoliakävelyyn:
Varaa runsaasti aikaa. Lähde liikkeelle illan kähmeessä.
Varustus: Lämmin syysvarustus+kamera+rahaa teehetkeä varten. Jätä kännykkä kotiin, jos mahdollista.

Kävele silmät auki. Melankolia on luova tila. Ajattele!

Suuntaa rantaan, suuntaa suoraan meren rantaan. Yöllinen meri on melankolian korkein aste.


Muista pitää tee-hetki.

Keksi matkallesi haaste. Esim. "Tour de Toilette" -bongaa kaikki viidenkymmenen sentin yömajat.

Tutuissa paikoissa pysähdy nostalgisoimaan:
Jäikö Nikelle tästä rästihommia...
Tästä ne tsygäilijät veti 5-0lla reiliä ylöspäin, Sick°!
Ei tullut Hietsussakaan kesällä käytyä...

Pysähdy tuttujen, mutta vieraiden paikkojen äärellä:
Oletko koskaan käynyt tätä lähempänä?
...tai tätä lähempänä, kuinka lähellä?

Muista kyseenalaistaa ympäristöäsi:
Eettisesti oikein?
Zombit & Jaffa, liittyneekö mihinkään??

Lopuksi. Muista päättää päiväsi oikein. Siis päättää päiväsi, ei "päättää päiväsi".
Ota melankoliasta kaikki irti!

Kommentit

  1. Melankolisuus on sukunimeni26. lokakuuta 2011 klo 19.24

    Oi voi! Melankolisen syysillan lempeän tukahtuneet sävyt on tallennettu kouriintuntuvan karusti ja melankolian ylevää huippua kunnioittaen kameran filmille! Melankolia= Mane Kallio

    VastaaPoista
  2. Anonyymi23. joulukuuta 2011 klo 17.49

    Pitäisikö siis päättää päivä, eli lopettaa,eli el finito tai jotain sen kaltaista. Vai pitäisikö päättää päivä(määrä), ei päivien määrä, vaan päivämäärä, eli kalenteri päivä, jolloin tämän toteuttaa. Ei tuota ainakaan kovin pitkällä tähtäimellä kannata suunnitella, pitää tulle extempporee, vai mitä luulet.

    VastaaPoista
  3. wllm27. joulukuuta 2011 klo 22.18

    Päivän päättäminen etukäteen on tosiaan mahdotonta. Tarkka päivä siis päättyy itsestään, ex tempore, tuosta noin vaan, kuten tarkkalukuinen lukijamme onkin esittänyt. Ei myöskään ole syytä vallan päättää päiväänsä melankolian tähden. Se menee kyllä ohitse, se melankolia. Tärkeää on kuitenkin jossain vaiheessa päättää päivä. Mikään päivä ei kestä loputtomiin. Mikäli et itse päivääsi päätä, päättyy se vääjäämättömästi seuraavaan aamuun mennessä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

 Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä..  Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään.  Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy!  Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa.  Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H
1 kommentti
Lue lisää

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid
1 kommentti
Lue lisää

tarinoi

"Täs oli ennen Jameksen hima. Seilattiin sen kaa Hollannissa joskus seitkyt-luvulla. Se toi mulle kerran laatikollisen Amerikan paitoja. Hahhah. Houstonin paitoja" -Eltaantuneen viinan katkuinen vanha merimies toiselle vanhalle viinankatkuiselle merimiehelle metrossa. "Mä kävin just maksaa velkoja Pasilan jätkälle, mut ei mul ollu tarpeeks rahaa, nii emmä saanu silt mitää. Mä sain kyl yhet telaketjut tos aamul,et lähti päivä käyntiin, mut nyt kyl tarttis viel yhet bemarit." -Hikiniskainen mies bussissa.   "Sit mun lipas hajos sinne tetsariin ja mä olin niinku et mitä vittuu?" -Rastahenkiseen hamppumyssyyn pukeutunut opiskelijanuorukainen toiselle.
Lähetä kommentti
Lue lisää