Etusivu uusiksi! Töölön kirjastolla on nähty väsynyt, harmaantunut ja ryppyinen opiskelija! Tuhkanharmaa ihmisraunio vaelteli kirjaston maastossa kangaskassia kantaen, oliivinvihreään popliinitakkiin verhoutuneena ja itsekseen epäselvästi mumisten. Rasvaiset hiukset, nuo elottomasta luustosta esiintyöntyvät kalkkiset peitset, roikkuivat elottomina tippukivimäisinä kimppuina raunion olkapäillä muodostaen kolkon noitamaisen profiilin tämän kerran niin eloisan ihmisolennon ylle. Elämä oli kohdellut opiskelijaa karvaasti, se oli enimmäkseen ottanut, raapinut, repinyt ja kiskonut armotta. Se oli pistellyt karvaasti selkäpiissä, kolottanut nivelissä, kirvellyt limakalvoissa. Elämänjano oli muuttunut epätoivoisen vaelteluksi, etsijän matkaksi kätketylle lähteelle, jalattomana syntyneen koiran aamulenkiksi. Rasvaisista hiuksista saattoi haistaa menneiden aikojen harmaat illat, tummenevat horisontit ja kolkkoina kaikuneet autioituneet ratapihat. Opiskelijan hahmoon pesiytynyt Depressionix ist...