Siirry pääsisältöön

Myyttiset miehet: Elias

 
Uutena,jokamaanantaisena vakiopalstana Nowibussa starttaa mystisiä henkilöhahmoja käsittelevä teeseitse-haastatteluformaatti. Formaatti erottuu normaalista haastattelukäytännöstä sillä, että siinä sekä haastattelija että haastateltava on yksi ja sama henkilö, muttei kuitenkaan tarinan päähenkilö. Hyvät punkkarit ja puunhalaajat, Elias, olkaa hyvä.
 
H: Terve mieheen! Joko vallankumous on saavuttanut Pohjois-Karjalan?
E:Terveppä terve! Joo, täällä valmistellaan just marxilais-leninistiläistä kadunvaltausta Joensuun keskustassa. Meitä on kolmen hengen aktiivinen vastarintaporukka, ollaan varustauduttu banderollein ja punaisin kaulahuivein. Toistaiseksi yksikään auto ei oo pysähtyny, vaikka ollaan seisottu keskellä tietä ja huudettu venäjänkielisiä iskulauseita. Kadunvaltaus on vaikeeta hommaa..
 
H: Harva vallankaappaus onnistuu ekalla kerralla, muistakaa se. Kerrotko vähän itsestäsi, kansainvälisellä medialla on teikäläisestä perin mystinen kuva, mistä se johtuu?
E: En kerro.
 
H: Voiko nuoriso pahoin siellä Joensuussa? Skinit vastaan mamut? Still battle?
E: Voi. Pahoinvointi ja rasismi on ilmeistä ja läpinäkyvää,siltä ei voi välttyä. Eilen yliopiston ruokalan seinään oli raaputettu kuulakärkikynällä hakaristi ja teksti: "neekerit on mustia", tosi ahdistavaa törmätä tollaseen vielä 2000-luvulla. Iltapäivään mennessä vahtimestari oli tosin käynyt kumittamassa tekstin pois. Se siitä.
 
H: Oletko itse joutunut rasistisen käytöksen uhriksi?
E: Nykyään harvemmin, mutta alkuajat oli yhtä taistelua. Rasismi on niin monilonkeroinen ja herkkä aihe, se on luikerrellut kaikkialle. Tässä eräänä päivänä olin menossa parturiin, kun huomasin parturin ikkunassa tekstin "Pitkät hiukset 30e, lyhyet 15e". Jätin menemättä.
 
H: Vaihdoit myös äidinkielesi ruotsiksi, vaikka et puhu ruotsia sanaakaan. Miksi näin?
E: Suomenruotsalaisuus on mulle identiteettikysymys - ei kielikysymys.
 
H:Kiitos tästä ja hyvää alkukevättä sinne!
E: Kiitos!

 

BsTs,NYC.


Kuvat: Iso-Arska
 

Kommentit

  1. Intensiivistä! Elämänmakuista tekstiä!

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa Nowibun väki. Hienoa, että blogi elää, eikä jämähdä paikoilleen. Mahtavaa. P.S. Elias vaikuttaa mielenkiintoiselta henkilöltä...

    VastaaPoista
  3. Tän haastattelun jälkeen aion itsekkin kääntyä suomenruotsalaiseksi! Olipas kannustavaa tekstiä !

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

 Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä..  Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään.  Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy!  Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa.  Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid

tarinoi

"Täs oli ennen Jameksen hima. Seilattiin sen kaa Hollannissa joskus seitkyt-luvulla. Se toi mulle kerran laatikollisen Amerikan paitoja. Hahhah. Houstonin paitoja" -Eltaantuneen viinan katkuinen vanha merimies toiselle vanhalle viinankatkuiselle merimiehelle metrossa. "Mä kävin just maksaa velkoja Pasilan jätkälle, mut ei mul ollu tarpeeks rahaa, nii emmä saanu silt mitää. Mä sain kyl yhet telaketjut tos aamul,et lähti päivä käyntiin, mut nyt kyl tarttis viel yhet bemarit." -Hikiniskainen mies bussissa.   "Sit mun lipas hajos sinne tetsariin ja mä olin niinku et mitä vittuu?" -Rastahenkiseen hamppumyssyyn pukeutunut opiskelijanuorukainen toiselle.