Siirry pääsisältöön

Viikon bändi: Black Crackheads Must Die, BCMD

Kotimaisen post-metamorfoosipunkkiperheen kuopus, kalliolainen BCMD, on valittu yleisellä ja demokraattisella kansanäänestyksellä Nowibun viralliseksi Viikon Bändiksi. Kokoonpano koostuu kolmesta iloisesta pelimannista, jotka kaikki ovat tavalla tai toisella sidoksissa joko kalliolaiseen psykepunkkiskeneen tai kalliolaiseen skedeskeneen.

Kokoonpano:

Artturi, huutolaulu & piano/syna

V. Jokinen, raskas kitara & porilainen viidakkorumpu

Kirmo, Basso & triangeli + huutolaulu

Yhtyeen keulakuva Artturi valottaa yhtyeen meininkiä ja alkutaivalta näin:

"Me kelattiin skloddien kaa skruudaa inee joku seminasta proggis täs kevääl, ku Kirmol eli After Deathmachilla oli klabbi klesana. Sen piti alunperin duunaa ne hyvät ja kyhätä yks orkesteri sen parin muun frendin kaa, mut ne jäbät veti överit ja se sit jäi. Ville eli Boom-Boom-Doom tuli sit messii ku se majailee täs meijä neiböhuudis jo valmiiks, ja se oli siit kliffa kela et sen gimmafrendi antaa meijä skulailla niide olkkaris joka päivä neljän ja kybän välis nii kovaa ku me ikin vaa halutaa! Bändin nimi tulee oikeestaa yhen nykiläisen progebushman-bändin ekan levyn nimest, se oli eka LP mikä todella päräytti ittee 80-luvun lopussa. Sen jälkee starttasin puhuuki huutolaulamal, sillee snadisti sikkii mut bungaa! Meil o eka keikka eli giiggi salee ens kuus lepakkomiehes tai sit me vedetää vaa pari räkäst/kurast settii Hesarin alepan ees joku maanantai.Ei mul muuta,dusatkaa dingit störreee ja bamlatkaa klanit fönärit!"


Toivottavasti kuulemme lisää BCMD:stä mahdollisimman pian!

Kuvassa BCMD:n faneja viime kesän Kaivarin keikalta. Mad doggss meininkiä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

 Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä..  Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään.  Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy!  Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa.  Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid

tarinoi

"Täs oli ennen Jameksen hima. Seilattiin sen kaa Hollannissa joskus seitkyt-luvulla. Se toi mulle kerran laatikollisen Amerikan paitoja. Hahhah. Houstonin paitoja" -Eltaantuneen viinan katkuinen vanha merimies toiselle vanhalle viinankatkuiselle merimiehelle metrossa. "Mä kävin just maksaa velkoja Pasilan jätkälle, mut ei mul ollu tarpeeks rahaa, nii emmä saanu silt mitää. Mä sain kyl yhet telaketjut tos aamul,et lähti päivä käyntiin, mut nyt kyl tarttis viel yhet bemarit." -Hikiniskainen mies bussissa.   "Sit mun lipas hajos sinne tetsariin ja mä olin niinku et mitä vittuu?" -Rastahenkiseen hamppumyssyyn pukeutunut opiskelijanuorukainen toiselle.