Siirry pääsisältöön

Ei parta pahoille...

Parta. Harley Davidsonista seuraava miehuuden symboli, jonka puuttuessa yhdet ovat valmiita tappamaan, toiset hankkimaan BMW:n, kolmannet tekemään bisnestä. Karvoitus, joka olemuksellaan peittoaa kaiken muun karvoituksen. Kautta aikojen parta on jakanut miehet hyviin ja huonoihin, voittajiin ja häviäjiin, karvattomiin koiriin ja Bernhardilaisiin. Ensimmäisten haiventen ilmestymistä ylähuulen ja nenän väliin odotetaan kaikkialla maailmassa kuin tuomarin nuijan kolahdusta. Elämä vai kuolema? Parrattoman ääni on vaiennut, elämänjano kadonnut. Tuulenvireen liehytellessä leuan ainoaa valkoista haituvaa parraton alistuu kohtaloonsa, kuin miljoonat ja taas miljoonat edeltäjänsäkin. Kohtalo on puhunut.
Sillä välin parralliset juhlivat ikuisessa auringonpaisteessa hivellen partaansa ja leikellen sitä mieleisekseen. Joskus näissäkin karkeloissa sattuu ylilyöntejä, mutta se ei parrallisia haittaa. Voittajakansaa. He voivat hyvillä mielen jakaa kuviaan epäonnistuneista partakokeiluistaan, jotta muutkin parralliset voisivat yhtyä iloon ja riemuun. Huumorimiehiä.
Välttäkäämme siis näitä partamalleja, rakkaat karvalliset:
Kit Carson pulisongilla:

"Jone" pulisongilla:

Kommentit

  1. Harvoilla harmaat haarakarvat kasvavat! Harmaantuva haarakarva harvakseltaan harmaantuu.Harmaan alta haarovälikarva haravoituu.

    VastaaPoista
  2. Arat naaraat:
    Harvalla harmaakarvaharakalla haarat ku karahkalla,
    haarassa karvasta rahkaa.
    Arka raakkaa haarakarvat, raaka antaa harottaa.
    RAAAAAH!

    VastaaPoista
  3. Rahvas rahkakarahka:
    Rahvaalla rahkakarahkalla karvaat haararahkat,
    karvaalla rahka-ahtaajalla harmaat naaraat,
    harvassa karvassa harmaantuva rahkatahna ahavoituu.

    VastaaPoista
  4. Karma:
    Rakas karvahaaranarkkaaja,
    kaarassa narkkaa raakaa, harmaata kamaa.
    Raa'at kaarnaharrastajat karvasta rahkaa ahtaa haarat arkana.
    Antaa nahkaharakan rakastaa.

    VastaaPoista
  5. Ahtaassa arka ahtaaja ahavoituu,
    aina aamusta asti alan hommissa ahertaa.
    Auttaako ahtaajan ahdinkoon aristokraatti aristoteles,
    astujaiset akavassa, ahditus
    rahkataipaleen rajapinnassa raapii haravalla siloista nahkaa,
    aamulla karvaton koira onnetonna ahtaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

 Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä..  Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään.  Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy!  Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa.  Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid

tarinoi

"Täs oli ennen Jameksen hima. Seilattiin sen kaa Hollannissa joskus seitkyt-luvulla. Se toi mulle kerran laatikollisen Amerikan paitoja. Hahhah. Houstonin paitoja" -Eltaantuneen viinan katkuinen vanha merimies toiselle vanhalle viinankatkuiselle merimiehelle metrossa. "Mä kävin just maksaa velkoja Pasilan jätkälle, mut ei mul ollu tarpeeks rahaa, nii emmä saanu silt mitää. Mä sain kyl yhet telaketjut tos aamul,et lähti päivä käyntiin, mut nyt kyl tarttis viel yhet bemarit." -Hikiniskainen mies bussissa.   "Sit mun lipas hajos sinne tetsariin ja mä olin niinku et mitä vittuu?" -Rastahenkiseen hamppumyssyyn pukeutunut opiskelijanuorukainen toiselle.