Munkkiniemen (Munksnäs) vanha kaupunginosa läntisessä Helsingissä on monivivahteinen ja samalla kompakti elinympäristö. Kaupunginosa tunnetaan parhaiten kuvankauniista luonnostaan, rauhallisesta äänimaailmastaan, pittoreskista arkkitehtuuristaan, nelosen ratikasta, sekä siitä, että siellä ei käydä. Ikinä. Nowibun toimittaja nousi pyörineen tavallisen munkkiniemeläisen suuriin saappaisiin eräänä yksinäisenä perjantaipäivänä, ja otti selvää alueesta ja sen tarjoamista aktiviteettimahdollisuuksista.
Tulos on surullinen, vaikkakin osittain odotettu. Munkkiniemi on rutiköyhä spottien suhteen. Tabula rasa. Njet, pravitska. Munkan spotit ovat kaikessa säälittävyydessään selkäpiitä karmivan riipaisevaa vaaleanruskeaa kuraa. Paikka on oikea ällötys, skedespottien antimekka, pystyyn kuollut laho lehmus vailla metsurin armahtavaa moottorisahaa. Munkka on routiva pelto, hylätty sanakoe, järkyttävä ulkomaanuutinen, etova biojäteastia. Munkkiniemessä on aina syksy, aina kylmä, aina märkä, aina nälkä. Munkkiniemen tulevaisuus on menneisyys. Munkkiniemi- olet gluteeniton patonki vailla täytettä. Förstår?
Antakaa armoa, tuhotkaa tämä obstaakkeli! Kaksoishänkkäri seinänvieressä kummallisissa tuplaportaissa, tutulle ländille. Vauhinottoa ei tarvinne edes selittää, sillä sitä ei edes tarvinnut käydä toteamassa luokattomaksi. Surullinen näky, kuin väsynyt matkamies keskellä erämaata vailla vesitilkkaa huulien kostuttamiseen. Kuin yksinäinen rampa lammas keskellä hyeenain laumaa, vailla kykyä löytää edes yhtä positiivista asiaa vallitsevassa tilanteessa. Sad, so sad.
Daewon Song ja Geoff Rowley kääntyisivät kalifornialaisissa punkissaan, jos saisivat tietää tämän maiseman esittävän kattogäppiä, roof gap. Kyseessä siis todellakin on kostean pesusienenpehmoiselta huopakatolta alas väsyneelle jalkakäytävälle laskeutuva kattogäpi, välissä mitä lie kuonamaata, jätelavoille kelpaamatonta iljettävää antimultaa, jonka päälle on maailman kahdeksantena ihmeenä kasvanut vihertävä nurmikko. Jopa Nopsa Picnic näyttäisi niiaavan, kuin kunniaa kuolevalle tehden, tälle surulliselle rullalautailuspottien näyttämölle. RIP.
Siinä se on! Ylväänä seisoo tuo Munksnäsin kauhu, Suomen EL TORO, vanhaa ja rumaa ostaria vastapäätä oleva kirkon luiska-porras-hänkkärumilus. Hirveintä kuraa mitä Uudenmaanlääni on koskaan päällään kantanut. Wallenbergien pituiset portaat suoraan perisuomalaiselle, tummanharmaalle kivituhkalle. Hänkkää vetäessä ainutlaatuinen tilaisuus kassittaa ja halkaista samalla kallo tummanpuhuvaan munkkiniemeläiseen katulamppuun. 100% häädöt 24/7, ole fundamentaalinen optimisti ja yritä!
Noniin, Munkan eteläisimmän kärjen ylpeys, paikallinen ilonaihe ja spotti vailla vertaa! Myös nimitystä "Stairway to muddy and shitty grass" totteleva spotti on paikallisten skeittareiden lämmittelyspotti. Keskikokoiset yhdettoista, joihin vauhdin saa/jos saa huonosta, liukkaasta, kapeasta, kaltevasta ja kaikinpuolin toispuoleisesta asfalttirännistä. Molemmilta puolilta myös vedettävissä väksiä/betoniautoa+taitavaa timpuria+kulmarautoja vaativat ledget. Häätoaltis.
Raffilta flätiltä kaareva vauhti ja napaa hipova reili,ländäys tapahtuu lasinsiruilla vahvistetulle märälle hiekalle. Vieressä myös paska ditsi,johon voit hieroa juuri paljaaksiajeltua leukaasi odotellessasi asfalttikonetta saapuvaksi. Yhtä hyvin voit myös odotella lottovoittoa ostamatta edes kuponkia.
Heitosta reiliin. Munkkiniemi, are u kidding me?
Jep, todella surullista. Meinas lentää pirre ku katto nuita kuvia...
VastaaPoista-papertinwalls