Työmatka

Ilma tuoksuu märälle mullalle ja aamuinen tuulenpuuska saa vilunväreet tanssimaan selkäpiissäsi. Naapuritalon porttikongista ulos astuu innokas alakoululainen, reppu täynnä koulukirjoja ja lapsenmielistä intoa. Seuraat katseellasi tuota pientä ihmistä, jolle moni asia on uutta ja ihmeellistä. Muuttolintujen armada liitää kirkkaansinisellä taivaalla.Etelään. Nenänpääsi on kylmä ja hupparin taskussa käyttöä odottaa kertaalleen käytetty, palloksi rypistetty Lotus-nenäliina. Edellisenä iltana suljit ikkunan nukkumaanmennessäsi, ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen. Illalla oli kylmä.
Karhupuiston lippakiskalla on hiljaista, lipan alta kulkijaa tervehtii alas vedetty aaltopelti. Terassin puutarhapöydät on kasattu ja kahlittu vaijerilla tiukasti toisiinsa kiinni. Kellertävä tammenlehti leijailee ilmassa, kuin vältellen viimeiseen asti maahan joutumista, kastumista ja liiskautumista. Aurinko paistaa ja ilma on kuulas. Yöllä on satanut, pujottelet kadulla kimaltelevia vesilätäköitä. Korvissa humisee kun kurvaat Ympyrätalon kulmalta kuolemaa halveksuen Hämeentielle, keskelle seutulinjan busseja ja tööttäileviä takseja. Eturengas on vähällä luiskahtaa mutkassa ratikkakiskoon, nopeat refleksit pelastavat katastrofilta. Hakaniementorilla on vilinää,maaseudun viljelijät esittelevät satoaan, torivieraat tekevät ostoksia ja koirat haukkuvat. Vihreä valo välähtää ja kiilaat bussin ja pakettiauton välistä Pitkänsillan pyöräkaistalle. Kaisaniemenpuiston penkit ovat väsyneiden ihmisten keitaita, huomaat polkiessasi hiekkaista puistotietä kohti Rautatieasemaa. Auringonsäteet siivilöityvät tummanvihreiden lehvien lomasta tiellesi, hengitys kulkee ja maailma on avoinna sinullekin. Aamulla pyykkinarulta napattu puhdas ja kuiva t-paitasi liimautuu mutkalla olevaan selkääsi kuin rakastunut pariskunta toisiinsa Suomenlinnan lautalla heinäkuisena iltana. Enää ei kuitenkaan pysähdytä, päätät, minuutissa ollaan jo perillä. Taiteilet vuoroin jalkakäytävällä, vuoroin ajoradalla, kunnes ylität Mannerheimintien Kluuvin kaupunginosassa. Väistät Burberryn matkalaukkua perässään vaivalloisesti ähkien raahaavan ranskalaisen mademoisellen ja kurvaat kulkupelisi parkkiin Simonkadulle, vastapäätä Vesan liukasta kurbia. Olet töissä taas, jätkä.