Työlki ellää- Kirja-arvostelu

Kustannusosakeyhtiö Nowibun Kirjapaja Oy ilmoitti alkuviikosta yhtiön uusimman kaunokirjallisen teoksen nimen ja teeman. "Työlki ellää" on kolmas osa Kirjapajan kymmenosaista "Työt ja huvitukset" kirjasarjaa.
"Työlki ellää" kertoo kaunistelemattomasti tavallisen työntekijän arjesta, sen hyvistä ja huonoista päivistä, ihmissuhteista, elämästä. "Työlki ellää" on koskettava tarina nuoresta miehestä, jolla on mukava työ, rakastava perhe, paljon mukavia ystäviä, terveyttä, mukavia harrastuksia ja positiivinen elämänasenne. Kirja kertoo riipaisevasti nuoren miehen arjesta ja työnteosta. Teos herättää lukijassa monenlaisia tunteita, aistimuksia ja myötätuntoa. Ennenkaikkea kirja heittää ilmoille koko joukon kysymyksiä identiteetistä, aikuistumisesta, alaisena olemisesta. Mitä söisin tänään lounaaksi? Kuinka voisin palvella asiakkaita tänään paremmin kuin eilen? Ulkona sataa, olen silti töissä, onko minussa jotain vikaa? Kuka minä oikein olen?
"Työlki ellää" on kaunis kuvaus elämästä Kehä III:n tällä puolen, missä ihmiset joutuvat taistelemaan elintilastaan villipetojan lailla, vain alkukantaisia aistimuksiaan ja vaistojaan käyttäen, inhimillisyyden häilyvän olemuksen piiloutuessa raadollisen brutaaliuden harmaaseen vaippaan.
Suositeltu, TUKES:in hyväksymä ikäraja teokselle on 20v, mutta myös nuoremmat voivat vanhempiensa luvalla tutustua teokseen, mikäli nuori on omasta mielestään tarpeeksi valveutunut ja itsenäinen.
"Työlki ellää" teos kaikissa hyvin varustelluissa kirjakaupoissa syyskuun alusta alkaen, pohjoisinta Lappia sekä Ahvenanmaata lukuunottamatta. Edellä mainitut provinssit näet kielsivät teoksen levityksen liian raakana.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä.. Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään. Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy! Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa. Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Lue lisää

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid

Lue lisää

tarinoi

"Täs oli ennen Jameksen hima. Seilattiin sen kaa Hollannissa joskus seitkyt-luvulla. Se toi mulle kerran laatikollisen Amerikan paitoja. Hahhah. Houstonin paitoja" -Eltaantuneen viinan katkuinen vanha merimies toiselle vanhalle viinankatkuiselle merimiehelle metrossa. "Mä kävin just maksaa velkoja Pasilan jätkälle, mut ei mul ollu tarpeeks rahaa, nii emmä saanu silt mitää. Mä sain kyl yhet telaketjut tos aamul,et lähti päivä käyntiin, mut nyt kyl tarttis viel yhet bemarit." -Hikiniskainen mies bussissa. "Sit mun lipas hajos sinne tetsariin ja mä olin niinku et mitä vittuu?" -Rastahenkiseen hamppumyssyyn pukeutunut opiskelijanuorukainen toiselle.

Lue lisää

.

Hae tästä blogista