Ilmassa jylisee. Auton lattialla orpona edestakaisin poukkoileva puolityhjä juomapullo värähtelee jytinän voimasta. Annan aivojeni lähetellä sähkönsävytteisiä synapseja pitkin vartaloni oikeaa kylkeä kaasuttaessani pitkin Vantaan harmaata yläonttolaskimoa, Kehä Kolmosta itään Variston kohdalla. Täsmälleen samansuuntaisesti ajolinjani kanssa ylitseni liitää laskeutuva, siivekäs metallipullo, lentokone. Korin sisältä näkyville pullautetut kumirenkaat hohtaen kuin hyökkäävän petolinnun sirpinterävät kynnet se liitää kohti kiitoradan mustana maassa makaavaa kieltä. Koneen mölyä pakoon lentävät korpit ja västäräkit poukkoilevat ilmassa kuin humalassa, eksyneinä eläiminä ihmisten metallisessa maailmassa, happea etsien. Aniliininpunainen Peugeot huutaa kierrosten noustessa kolmenkympin paremmalle puolelle. Tykyttävä vaihdekeppi anelee tarttumaan ja vaihtamaan isommalle, minkä teenkin. Vitonen silmään ja ranskalaisvalmisteinen mobiilini ampaisee edessä kuuttakymppiä köröttelevän katsastuskon