Harmaata.
Taivas.Housut.Huppari.Asfaltti.Mieli.
Kuka tuntee tylsyyden? Kuka tietää tympimisen kaikkivoipaisen asteikon jokaisen piirun? Keneltä tiedustellaan tylsistyneisyyden mietteitä? Vastaus piileskelee,se nuokkuu ostareiden kusenhajuisilla laatoilla,se huojuu humisevissa synkmetsissä. Sen tuntemisesta ei kilpailla,sitä kartetaan kuin rottalastissa seilaavaa kummitusfregattia Karibianmeren pauhuissa.
Jos tylsyyttä miettii ja pyörittelee mielessään,tulee helposti huomattua se yksinkertainen seikka,että tylsyys on viihtyisyyden vastakohta. Viihtyisä paikka on ihmiselle mieluinen,viihtyisässä ilmapiirissä halutaan olla ja sitä pyritään ylläpitämään kaikin käytettävissä olevin keinoin. Viihtyisyys on hyve,tylsyys pahe. Erityisesti keskenkasvuisten oireena pidetty tylsyys ei jätä varttunuttakaan rauhaan. Tylsyys voi iskeä keskellä perheen arkea,se voi vaania opiskelijaelämän vilkkailla basaareilla,sen on nähty elostelevan eläkeiän maksaläikikkäillä preerioilla. Tylsyys on aina olemassa, sitä vastaan saamme aina taistella, halusimme tai emme.
Kuinka peittoan tylsän hetken? Kuinka saan harmaaseen kukkakedon kirjavan soinnun? Tylsyys on kaikessa harmaudessaan niin ankean harmaata,että sen sanotaan olevan jopa mustavalkoista. Mustavalkotylsyys, joka on tylsyyden eteerisin elämänmuoto, jakautuu kahteen toisistaan riippumattomaan tylsyyden alalajiin eli ynseyteen. Ensinnä on näistä haitallisempi, loputon tylsyys. Loputon tylsyys on niin tylsää,että sen kesto tuntuu loppumattoman pitkältä,siis loputtomalta. Tämän tylsyyden kohdatessaan ihminen lamaantuu,soluhengitys alkaa oireilemaan ja ihmisen voi kirjaimellisesti nähdä hilseilevän kuin lisko kuivan aavikon. Tähän tylsyyteen ei ole muuta lääkettä kuin nukkuminen tai rakkaan ihmisen neilikantuoksuinen kainalo.
Toinen ynseys on muodoltaan lyhytkestoisempi,mutta sitäkin raivostuttavampi. Se kantaa nimeä monimuototylsyys ja se saattaa esiintyä lähes missä ja milloin tahansa. Monimuototylsyys koostuu siitä ajatuksesta,että jotain tulisi tehdä,ja siitä tosiasiasta,että ei tiedä mitä haluaisi tehdä. Edellisenkaltainen ajatuskartta aiheuttaa välitöntä turhautumista ja tylsistymistä. Käsittämättömän suuri paine pakottaa kehon toimimaan,mutta kliimaksia ei synny missään vaiheessa - hyvä jos alkusysäys on nähtävissä. Tylsyys on ihmisen vitsauksista ynsein,sillä se saa ihmisen ajattelemaan koulun lopettamista ja muuttoa takaisin kotiin Kallioon.
Taivas.Housut.Huppari.Asfaltti.Mieli.
Kuka tuntee tylsyyden? Kuka tietää tympimisen kaikkivoipaisen asteikon jokaisen piirun? Keneltä tiedustellaan tylsistyneisyyden mietteitä? Vastaus piileskelee,se nuokkuu ostareiden kusenhajuisilla laatoilla,se huojuu humisevissa synkmetsissä. Sen tuntemisesta ei kilpailla,sitä kartetaan kuin rottalastissa seilaavaa kummitusfregattia Karibianmeren pauhuissa.
Jos tylsyyttä miettii ja pyörittelee mielessään,tulee helposti huomattua se yksinkertainen seikka,että tylsyys on viihtyisyyden vastakohta. Viihtyisä paikka on ihmiselle mieluinen,viihtyisässä ilmapiirissä halutaan olla ja sitä pyritään ylläpitämään kaikin käytettävissä olevin keinoin. Viihtyisyys on hyve,tylsyys pahe. Erityisesti keskenkasvuisten oireena pidetty tylsyys ei jätä varttunuttakaan rauhaan. Tylsyys voi iskeä keskellä perheen arkea,se voi vaania opiskelijaelämän vilkkailla basaareilla,sen on nähty elostelevan eläkeiän maksaläikikkäillä preerioilla. Tylsyys on aina olemassa, sitä vastaan saamme aina taistella, halusimme tai emme.
Kuinka peittoan tylsän hetken? Kuinka saan harmaaseen kukkakedon kirjavan soinnun? Tylsyys on kaikessa harmaudessaan niin ankean harmaata,että sen sanotaan olevan jopa mustavalkoista. Mustavalkotylsyys, joka on tylsyyden eteerisin elämänmuoto, jakautuu kahteen toisistaan riippumattomaan tylsyyden alalajiin eli ynseyteen. Ensinnä on näistä haitallisempi, loputon tylsyys. Loputon tylsyys on niin tylsää,että sen kesto tuntuu loppumattoman pitkältä,siis loputtomalta. Tämän tylsyyden kohdatessaan ihminen lamaantuu,soluhengitys alkaa oireilemaan ja ihmisen voi kirjaimellisesti nähdä hilseilevän kuin lisko kuivan aavikon. Tähän tylsyyteen ei ole muuta lääkettä kuin nukkuminen tai rakkaan ihmisen neilikantuoksuinen kainalo.
Toinen ynseys on muodoltaan lyhytkestoisempi,mutta sitäkin raivostuttavampi. Se kantaa nimeä monimuototylsyys ja se saattaa esiintyä lähes missä ja milloin tahansa. Monimuototylsyys koostuu siitä ajatuksesta,että jotain tulisi tehdä,ja siitä tosiasiasta,että ei tiedä mitä haluaisi tehdä. Edellisenkaltainen ajatuskartta aiheuttaa välitöntä turhautumista ja tylsistymistä. Käsittämättömän suuri paine pakottaa kehon toimimaan,mutta kliimaksia ei synny missään vaiheessa - hyvä jos alkusysäys on nähtävissä. Tylsyys on ihmisen vitsauksista ynsein,sillä se saa ihmisen ajattelemaan koulun lopettamista ja muuttoa takaisin kotiin Kallioon.
Kommentit
Lähetä kommentti