Siirry pääsisältöön

Kaikki kunnia enjoille, mutta..



Tässä kyllä hyvä uutinen! Kertakaikkisen mukavaa! Jerry ja MJ taas samassa tallissa! Pruuuutt!


Jerry Hsu, hassu silmälasipäinen setä, vietnamilaisten vanhempien vaissiintunut jälkeläinen. Mies menneisyydestä, ajaton ja ah! niin hyvänmakuinen pikku opossumi! Jerryä miettiessä mieleen juolahtaa immiidiatlisti läjäpäin hupaisaa kuvamateriaalia, parttikaupalla tyylikästä skeittausta, tuhansia ja taas tuhansia kevyellä nenä-äänellä lausuttuja kaksimielisiä pieruvitsejä, Louie Barletta ja Osiris, ennen kaikkea.

Jerry Hsu on vahva persoona, joka näyttää epävarmalta kiinalaiselta matemaatikolta matkalla kvanttifyysikoiden vuosikokoukseen Pekingiin. Pienestä koostaan huolimatta mies on sinnikäs sissi, oikea sisupussi niinkuin meillä Suomessa saatettaisiin todeta. Jerryn maallinen maja, kehon temppeli, on iskeytynyt suhteellisen monesti katuun,betoniin,pensaaseen,rautatankoon,kivikurbiin,sementtiportaaseen,asfalttiin,puuparruun,multamöykkyyn,harmaaseen kiveen,ikkunalasiin,bussipysäkkiin,tiiliseinään,kivimuuriin,lauta-aitaan,vesilätäkköön,rautaoveen,konepeltiin,skeittilautaan ja kuka ties mihin. Mies on tällä hetkellä ilmeisesti varsin paskana eli klesana, mutta odotettavissa lienee hyvä kuntoutus ja suorastaan ginomainen status Chocolatella, vanhojen kamujen leppoisassa seurassa. Toivottavasti J.Hsu ei ole liian vaissiintunut ja fyysisesti friteroitunut, ja näemme vielä ainakin partin verran miehen skeittausta myös tulevaisuudessa. Toki hullun hauskat suorasalamavalokuvat VICE-lehden taiteilijablogissa ovat niin ikään vahvaa itsensä toteuttamista, mutta mies on kuitenkin sisäiseltä olomuodoltaan ei humanoidi, vaan skeittari. Näihin kuviin ja sanoihin NOWIBU ENTERTAINMENT CORPORATION toivottaakin Jerryn tervemenneeksi Chocolatelle ja toivoo pikaisia svitshiilejä Ginon ja Kennyn seurassa.
Marc Johnson ja vanha kalakaveri ja nykyinen valkovahavanerikaveri Jerry.Palaverisanelinkaveri?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

 Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä..  Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään.  Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy!  Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa.  Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid

tarinoi

"Täs oli ennen Jameksen hima. Seilattiin sen kaa Hollannissa joskus seitkyt-luvulla. Se toi mulle kerran laatikollisen Amerikan paitoja. Hahhah. Houstonin paitoja" -Eltaantuneen viinan katkuinen vanha merimies toiselle vanhalle viinankatkuiselle merimiehelle metrossa. "Mä kävin just maksaa velkoja Pasilan jätkälle, mut ei mul ollu tarpeeks rahaa, nii emmä saanu silt mitää. Mä sain kyl yhet telaketjut tos aamul,et lähti päivä käyntiin, mut nyt kyl tarttis viel yhet bemarit." -Hikiniskainen mies bussissa.   "Sit mun lipas hajos sinne tetsariin ja mä olin niinku et mitä vittuu?" -Rastahenkiseen hamppumyssyyn pukeutunut opiskelijanuorukainen toiselle.