Siirry pääsisältöön

Sarjakuvakulma

XIII

Eläkeläispariskunta Aben ja Sallyn elämä muuttuu dramaattisesti, kun rantaan ajelehtii pahasti haavoittunut, lähes kuollut mies. Alkoholisoitunut, lääkärinoikeutensa jo menettänyt ex-kirurgi Martha saa korjattua miehen Tuonelan porteilta takaisin elävien kirjoihin. Päähän osunut luoti on kuitenkin vienyt miehen muistin, eikä edellisestä elämästä kerro kuin mystinen XIII-tatuointi rinnassa. Pian elviää, että menneisyydessä on tapahtunut jotain, ja paljon. Kun ympäriltä kuolee ihmisiä, salkusta löytyy kasapäin rahaa ja sekä armeija, poliisit, että rikolliset haluavat saada miehen hengen, ei auta muu kuin toimia.

Näistä lähtökohdista lähdetään liikkeelle vauhdikkaassa ja hivelevän jännittävässä yhdeksän osaisessa toimintasarjakuvassa XIII. Belgialaisen Jean Van Hammen käsikirjoittama ja William Vancen kuvittama sarjakuva on saanut ensijulkaisunsa sarjakuvien mahtimaassa Belgiassa 1984. Suomessa sitä on julkaissut Arktinen Banaani -kustantamo.


William Vancen piirrostyyli on Luutnantti Blueberryn seikkailuistakin tuttua taattua laatua, joka ei jätä ketään kylmäksi. Van Hammen käsikirjoitus vie tarinaa eteenpäin höyryveturin lailla, ja pistää keskiverto Tex Willerin nielemään kahmalokaupalla pölyä jäljessään. Yhdeksän-osaisena kirjasarjana XIII on hyvä lainata kirjastosta koko pakettina, koska ensimmäisen osan luettuaan, ei seuraavaa malta jäädä odottamaan. Jos kaipaat James Bond -henkistä toimintaa, ja oma miehuutesi kaipaa pientä boostia, tuo härän lailla roistoja ketoon pieksevä, ja samaan tahtiin naisia kaatava XIII molempia kotisohvallesi. Kirjastoon, Mars!

Kommentit

  1. Darling, ei ketää kiinnosta ;-)

    VastaaPoista
  2. Mistä näitä saaaa!!!?? Voiko Nowibun kautta kenties tehdä varauksen? "Agent has left the cornestore!"

    VastaaPoista
  3. Näitä tuli luettua pikkupoikana mökillä, siellä kun oli kasoittain mielenkiintoisia sarjakuvia. Nostalgista, ja ainiin... vahva suositus, noi on hyviä!

    - Sir Richard

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

 Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä..  Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään.  Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy!  Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa.  Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid

tarinoi

"Täs oli ennen Jameksen hima. Seilattiin sen kaa Hollannissa joskus seitkyt-luvulla. Se toi mulle kerran laatikollisen Amerikan paitoja. Hahhah. Houstonin paitoja" -Eltaantuneen viinan katkuinen vanha merimies toiselle vanhalle viinankatkuiselle merimiehelle metrossa. "Mä kävin just maksaa velkoja Pasilan jätkälle, mut ei mul ollu tarpeeks rahaa, nii emmä saanu silt mitää. Mä sain kyl yhet telaketjut tos aamul,et lähti päivä käyntiin, mut nyt kyl tarttis viel yhet bemarit." -Hikiniskainen mies bussissa.   "Sit mun lipas hajos sinne tetsariin ja mä olin niinku et mitä vittuu?" -Rastahenkiseen hamppumyssyyn pukeutunut opiskelijanuorukainen toiselle.