Syksystä ja aneemisesta marraskuusta puhutaan jok'ikisellä foorumilla, siksi me täällä Nowibun innovatiivisessa etelähelsinkiläisessä loftitoimistossamme emme puhu siitä sanaakaan. Sen sijaan puhumme ruoasta ja melankolisesta suhtautumisesta hyvinvointiyhteiskunnan mukanaantuomaan ilmiöön, joka tunnetaan nimellä oravanpyörä.
Muuan ajatus juolahti mieleemme tässä eräänä päivänä keitellessämme lounaaksi vaaleaa Barilla-tankopastaa eli spagettia. Kaikessa rauhallisuudessaan ruoanlaittotilanne oli äärimmäisen miellyttävä ja helppo. Tomaatti-basilika-parsakastike lepäsi valmiina tummassa, savisessa tarjoiluastiassaan ja spagetti oli kuin olikin al dente, tuntui hampaissa. Kalliolainen, satumaisen kirkas ja surrealismin rajapyykkejä rikkovan pehmeä kraanavesi oli kaadettu lasiseen karahviin, ja karahvi oli aseteltu ikkunalaudalle alleviivaamaan tilanteen harmonista tunnelmaa. Tässä hetkessä, puolitukkoisen nenän nuuskiessa napolilaisia tuoksuja, ajatus oravanpyörästä juolahti mieleemme.
Oravanpyörä sanana tuntui kammottavalta, sen merkitys vielä kammottavammalta ja sen todennäköinen omakohtainen kokeminen lähes varmalta. Alati muuttuvassa yhteiskunnassamme paikalleen ei saa jäädä, muuten syrjäytyy ja tipahtaa kelkasta. On mentävä eteenpäin, kehityttävä, nostettava tuloksia jne. Sosiopoliittisessa ristipaineessa kamppaileva me tunsi hätääntyvänsä. Meillä ei ollut koulupaikkaa (työpaikka kylläkin oli, mutta sekin tuntui viikkokausia lipaston laatikossa maanneelta vanhalta kalapuikolta, siis homeiselta), eikä liioin muutakaan rationaalista suunnitelmaa elämämme varalle. Parisuhde-elämä tuntuu teoriassa kaukaiselta (käytännössä se tuntuu läheiseltä), kouluttautuminen häämöttää oksennuksenvihreän, läpipääsemättömän hernerokkasumun tuolla puolen, oma identiteetti löytyy eläintarhan suljetulta osastolta, "KAMELEONTTI"-nimikyltin alta, saniaisten peitosta, hiekkaan kaivautuneena. Olemmeko me luuseri?
Tosielämässä selviytyjät eivät ajaudu oravanpyörään, selviytyjät ajavat oravanpyörällä. Selviytyjät, nuo ihmiskunnan alfat ja omegat, keulivat pitkin elämän piikkilankareunaisia valtateita valtavilla, värikkäillä oravanpyörillään, liirailevat elokuvarenkaat ulvoen kuralätäköistä niin, että tien reunamilta alahuulet tutisten karnevaaleja töllistelevät luuserit saavat kuravelliä päälle. Hetken kohtalon kultaisilla karvanopilla leikittyään selviytyjät kaasuttavat oravanpyöränsä menestyksekkääseen kiihdytykseen ja jättävät kuraperseet nuolemaan vuosikausien raskauttavasta nuolemisesta punaisia näppejään.
Synnynnäisen positiivisina, järkevään ajatteluun ja toimivaan päättelykykyyn kasvaneina individuaaleina emme kuitenkaan heitä tummuneita kultalusikoitamme nurkkaan, vaan yritämme selvittää oravanpyöräongelman, solve problem. Sateenkaaren väreissä avautuva nykyaika tarjoaa kuin tarjoaakin energiajuomista sekopäisinä bittiavaruudessa päriseville lama-ajan lapsille varteenotettavia vaihtoehtoja. Jos yhtälö "koulu->ammatti->duuni->perhe->auto+2lasta+bordercollie+asuntolaina+YT-neuvottelut+kaikki muu aikuisten elämään kuuluva ahdistava-asia" ei tunnu sinulle ominaiselta, voit toki käyttää elämäsi myös muilla keinoin. Ainakin seuraavat vaihtoehdot ovat vapaasti käytettävissäsi, sinä epävarmuuden hetteisissä soissa karvaisia kainaloitasi myöten kahlaava tuntematon sotilas.
- Ulkomaille muutto, kaiken menneen taaksejättäminen ja uuden elämän aloittaminen toisaalla. Myy kaikki mitä omistat (paitsi niitä, mitä haluat ottaa mukaasi uuteen elämääsi), pakkaa laukkusi, sulje liittymäsi, hyvästele perheesi, suutele rakastasi hyvästiksi ja kävele Finnairin lentokoneeksi naamioituun uuteen elämääsi hymyillen/itkien/miten ikinä haluatkaan kävellä.
- Ota riskejä kotimaassasi, perusta varmasti kannattamaton yritys, paiski töitä kuin tyhmä eläin, tee vääriä valintoja, riko lakeja, ota suunnaton velkataakka, listaudu pörssiin, tee konkurssi, selviä konkurssista, perusta sisaryhtiöitä menestymättömälle ja nimettömälle emoyrityksellesi, laske omaa palkkaasi alle minimipalkkarajan, ole idiootti, tee kaikki mahdolliset mokat/munaukset ja lopulta, kuin tarujen feenikslintu, nouse tuhkasta ja nosta yritysimperiumisi maailman suurimpien yritysten joukkoon, sijoita tarunhohtoisia summia ulkomaisille pankkitileille ja elele kuin Suleimanin sulttaani palatsissasi samettisiin haaremihousuihin sonnustautuneena ja vailla mitään.
- Muuta asennettasi avoimemmaksi oravanpyörää ja ympärilläsi olevia olemisen muotoja kohtaan. Hyväksy mukisemati ja nöyryyttä tuntien asemasi elämän suuressa käsikirjoituksessa ja toimi parhaasi mukaan läheisiesi, yhteisösi, kansasi ja isänmaasi parhaaksi. Muista, että vaikka maailmassa on noin seitsemän miljardia ihmistä, joille sinua ei ole olemassakaan, on silti muutamia ihmisiä, joille olet merkityksellinen juuri sellaisena säälittävänä rääpäleenä ja turvonneella kielellä laulavana vässykkänä, joka sinä ilman muuta olet.
Muuan ajatus juolahti mieleemme tässä eräänä päivänä keitellessämme lounaaksi vaaleaa Barilla-tankopastaa eli spagettia. Kaikessa rauhallisuudessaan ruoanlaittotilanne oli äärimmäisen miellyttävä ja helppo. Tomaatti-basilika-parsakastike lepäsi valmiina tummassa, savisessa tarjoiluastiassaan ja spagetti oli kuin olikin al dente, tuntui hampaissa. Kalliolainen, satumaisen kirkas ja surrealismin rajapyykkejä rikkovan pehmeä kraanavesi oli kaadettu lasiseen karahviin, ja karahvi oli aseteltu ikkunalaudalle alleviivaamaan tilanteen harmonista tunnelmaa. Tässä hetkessä, puolitukkoisen nenän nuuskiessa napolilaisia tuoksuja, ajatus oravanpyörästä juolahti mieleemme.
Oravanpyörä sanana tuntui kammottavalta, sen merkitys vielä kammottavammalta ja sen todennäköinen omakohtainen kokeminen lähes varmalta. Alati muuttuvassa yhteiskunnassamme paikalleen ei saa jäädä, muuten syrjäytyy ja tipahtaa kelkasta. On mentävä eteenpäin, kehityttävä, nostettava tuloksia jne. Sosiopoliittisessa ristipaineessa kamppaileva me tunsi hätääntyvänsä. Meillä ei ollut koulupaikkaa (työpaikka kylläkin oli, mutta sekin tuntui viikkokausia lipaston laatikossa maanneelta vanhalta kalapuikolta, siis homeiselta), eikä liioin muutakaan rationaalista suunnitelmaa elämämme varalle. Parisuhde-elämä tuntuu teoriassa kaukaiselta (käytännössä se tuntuu läheiseltä), kouluttautuminen häämöttää oksennuksenvihreän, läpipääsemättömän hernerokkasumun tuolla puolen, oma identiteetti löytyy eläintarhan suljetulta osastolta, "KAMELEONTTI"-nimikyltin alta, saniaisten peitosta, hiekkaan kaivautuneena. Olemmeko me luuseri?
Tosielämässä selviytyjät eivät ajaudu oravanpyörään, selviytyjät ajavat oravanpyörällä. Selviytyjät, nuo ihmiskunnan alfat ja omegat, keulivat pitkin elämän piikkilankareunaisia valtateita valtavilla, värikkäillä oravanpyörillään, liirailevat elokuvarenkaat ulvoen kuralätäköistä niin, että tien reunamilta alahuulet tutisten karnevaaleja töllistelevät luuserit saavat kuravelliä päälle. Hetken kohtalon kultaisilla karvanopilla leikittyään selviytyjät kaasuttavat oravanpyöränsä menestyksekkääseen kiihdytykseen ja jättävät kuraperseet nuolemaan vuosikausien raskauttavasta nuolemisesta punaisia näppejään.
Synnynnäisen positiivisina, järkevään ajatteluun ja toimivaan päättelykykyyn kasvaneina individuaaleina emme kuitenkaan heitä tummuneita kultalusikoitamme nurkkaan, vaan yritämme selvittää oravanpyöräongelman, solve problem. Sateenkaaren väreissä avautuva nykyaika tarjoaa kuin tarjoaakin energiajuomista sekopäisinä bittiavaruudessa päriseville lama-ajan lapsille varteenotettavia vaihtoehtoja. Jos yhtälö "koulu->ammatti->duuni->perhe->auto+2lasta+bordercollie+asuntolaina+YT-neuvottelut+kaikki muu aikuisten elämään kuuluva ahdistava-asia" ei tunnu sinulle ominaiselta, voit toki käyttää elämäsi myös muilla keinoin. Ainakin seuraavat vaihtoehdot ovat vapaasti käytettävissäsi, sinä epävarmuuden hetteisissä soissa karvaisia kainaloitasi myöten kahlaava tuntematon sotilas.
- Ulkomaille muutto, kaiken menneen taaksejättäminen ja uuden elämän aloittaminen toisaalla. Myy kaikki mitä omistat (paitsi niitä, mitä haluat ottaa mukaasi uuteen elämääsi), pakkaa laukkusi, sulje liittymäsi, hyvästele perheesi, suutele rakastasi hyvästiksi ja kävele Finnairin lentokoneeksi naamioituun uuteen elämääsi hymyillen/itkien/miten ikinä haluatkaan kävellä.
- Ota riskejä kotimaassasi, perusta varmasti kannattamaton yritys, paiski töitä kuin tyhmä eläin, tee vääriä valintoja, riko lakeja, ota suunnaton velkataakka, listaudu pörssiin, tee konkurssi, selviä konkurssista, perusta sisaryhtiöitä menestymättömälle ja nimettömälle emoyrityksellesi, laske omaa palkkaasi alle minimipalkkarajan, ole idiootti, tee kaikki mahdolliset mokat/munaukset ja lopulta, kuin tarujen feenikslintu, nouse tuhkasta ja nosta yritysimperiumisi maailman suurimpien yritysten joukkoon, sijoita tarunhohtoisia summia ulkomaisille pankkitileille ja elele kuin Suleimanin sulttaani palatsissasi samettisiin haaremihousuihin sonnustautuneena ja vailla mitään.
- Muuta asennettasi avoimemmaksi oravanpyörää ja ympärilläsi olevia olemisen muotoja kohtaan. Hyväksy mukisemati ja nöyryyttä tuntien asemasi elämän suuressa käsikirjoituksessa ja toimi parhaasi mukaan läheisiesi, yhteisösi, kansasi ja isänmaasi parhaaksi. Muista, että vaikka maailmassa on noin seitsemän miljardia ihmistä, joille sinua ei ole olemassakaan, on silti muutamia ihmisiä, joille olet merkityksellinen juuri sellaisena säälittävänä rääpäleenä ja turvonneella kielellä laulavana vässykkänä, joka sinä ilman muuta olet.
"Oravanpyörä on jyrsijän virike. Eläin juoksee siinä, koska se tahtoo juosta. Ja hyppää sitten pois." -Ilkka Malmberg, Kuukausiliitteessä taannoin.
VastaaPoista