Siirry pääsisältöön

Syksyllä hillotaan!

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, tiesi jo Kuvan Jussikin. Omena on hyvä hedelmä, josta on moneksi. Sateisen syyspäivän voi käyttää hyödyllisesti esimerkiksi hillon tekemiseen. Tai jos sattuu omistamaan mehumaijan, niin monet suomalaisista lajikkeista sopivat myös mehustukseen. Puhumattakaan maistuvista piiraista ja paistoksista, joita sitten voi nauttia ystävien ja kylänmiesten kanssa. 

Kesän omenasato on ollut kohtuullinen. OKO:n (Omenan Kasvattajien Osuuskunta) mukaan muumiotaudilta on vältytty suurimmassa osassa maata, mutta rupea on ollut paikoin jopa runsaasti. Yleisimmistä kotimaisista lajikkeista Valkeakuulaat ovat kypsyneet jo elokuun loppupuolella, mutta Puna-antonovka ja Sariola ovat vielä poimittavissa. Talvilajikkeetkin kannattaa jo poimia, etteivät hedelmät kuivu pakkasessa. Varsinkin Lobo ja Åkerö ovat erityisen herkkiä kuivumiselle. 

Hillon tekeminen on helppoa ja hauskaa. Hilloa voi valmistaa vaikka ystävän kanssa, jolloin samalla vaivalla saa molemmille hilloa ja työkin sujuu mukavammin kun on hyvää seuraa. Ohessa ohje perinteisen omenahillon tekemiseen.

1 kg
omenia
 
1 dl
vettä
 
3 dl
hillosokeria
 
1
kanelitanko
 
1/2
sitruunanmehu
Kuori ja paloittele omenat. Kiehauta vesi ja sokeri. Lisää omenat ja mausteet. Keitä kunnes omenat alkavat soseutua. Purkita lasipurkkeihin. Sopii käytettäväksi puurojen, jogurtin, lättyjen yms. kanssa.
 VALKEA KUULAS SOPII ERINOMAISESTI.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Brand NEW NWB AD has boorn

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

 Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä..  Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään.  Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy!  Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa.  Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid