Siirry pääsisältöön

Armeija tylsistyttää nuoret miehet

Oleskeltuani useamman kuukauden Suomen puolustusvoimien Santahaminan varuskunnassa, uskoisin tietäväni mistä puhun. Yleinen harhaluulohan tunnetusti on se, että armeijassa miehet reipastuvat ja kunto kohenee niin että heilahtaa. Höpö höpö. Armeijassa miehet laiskistuvat ja lihovat, kunto laskee ja elintaso sen mukana. Koska kaikkeen tekemiseen pakotetaan, sinänsä mielekäskin puuha tai askare alkaa tuntua vastenmieliseltä. Tästä johtuen nuorukaisten motivaatiotaso laskee, eikä kenelläkään ole haluja tehdä ylipäätänsä yhtään mitään. Paitsi rötvätä eli kerätä voimia. Illan tullen ihmiset, joita varusmiehiksi ja Suomen raskaaksi kutsutaan, vaeltavat jalopenonvihreänä purona suorinta tietä sotilaskotiin syömään munkkia ja juomaan limonaatia. Tämän seurauksena on automaation tasolle opittu lihoamisprosessi, joka ei lopu ennen kuin asevelvollisuus on täytetty. Monet tunnetut oululaiset ovat lihonneet armeijassa, mutta laihtuneet sittemmin takaisin normaalimittoihin.

Armeijassa ollaan myös välillä viikonloppuisin. Viikonloppuisin armeijassa ei tehdä mitään, paitsi syödään 3 kertaa päivässä, koska se on pakollista. Jos ihminen pakotetaan syömään 3 kertaa päivässä, ihminen ei enää halua syödä 3 kertaa päivässä. Silti ihminen joutuu syömään 3 kertaa päivässä. Tästä johtuu, että ihminen ei enää maista ruoan aromeja ja ruokailusta tulee nautinnon sijasta suoritus. Armeijassa syödään niin paljon, että kun lopulta tulee aika jolloin normaalisti pitäisi kakata pönttöön, kukaan varusmies ei pysty kakkaamaan ummetuksesta johtuen. Tämä johtaa entistä mittavampaan lihoamiseen. Jos et kakkaa, lihot.

Armeijan huonoista puolista mainittakoon myös sen tylsistyttävä vaikutus. Varusmiehet tekevät/eivät tee mitään kokonaiseen viikkoon, ja kun viikonloppuloma vihdoin koittaa, varusmiehet haluavat tehdä kaiken/kaikkea 1,5päivässä. Tämän takia nuorten miesten stressi ja alkoholinkäyttö lisääntyy viikonloppuisin solttupoikien rientäessä kaiken maailman rientoihin ja kosteisiin juhliin hätäpäissään ja pipo vinossa.

Kommentit

  1. Suklaiset patukat, lämmin kevyt-kola ja lepo,



    niistä ne pienet varusmiehet tehty.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Brand NEW NWB AD has boorn

NWBgallery - #history#memories#skateboarding

 Nick Stansfield Pariisissa. Nick on Manchesterista ja todella mukava kaveri. Tänä päivänä Nickillä oli sattumalta synttärit. Kyseli kovasti Manchesteriin skedeemään, ehkä joskus vielä..  Pöytäfudis, pelien keisari. Ehdoton klassikko, johon ei kyllästy. Jesse ja Sven Kilchenmann Pariisissa. Entisaikojen flippimaakari Darkstarilta, millä lie Sven skeittaa nykyään? Ehkä ikä alkaa jo painamaan käkikellomaan miestä, mene ja tiedä. "Battalionin" puuduttavasta pätkästä huolimatta sympaattinen jätkä, kova höpöttämään.  Wille, uskollinen huonekaveri, vetelee seinäjokisia hirsiä Pariisissa. Jos nukkumisesta maksettaisiin palkkaa, Wille olisi helposti maailman rikkaimpia miehiä. Nuku hyvin, Willie-boy!  Norro ja Notre Dame. Samalta Pariisin reissulta. Norrolta tulossa kohta myös uutta pätkää uuteen Perukseen. Sitä venaillessa.  Kivi ja Esa, veteraanit ei väsy. Berliinissä SevenInchin ekalla reissulla, Controllin kämpillä, kiitos reissusta ukot! Sairaita jätkiä. H

Unohtunut luonnos / 27.6.2015 klo 0:26

Suomen kesäinen ilta on kaunis. Oikeastaan olisi asianmukaisempaa puhua suomalaisesta kesäyöstä, sillä tarkoitan sitä ajanjaksoa, joka alkaa illalla kello kymmenestä ja loppuu kello kahteen aamuyöstä. Kesäyön tanhu saa mielen virkeäksi, se kirvoittaa lempeitä lauseita kosteille huulille, se avaa arjen patinoittamat hengitystiet ja virkistää sielun ja ruumiin. Kesäyö on siniharmaasävyinen ja unelias ajanjakso, jolloin tuntuu, että elämä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja uudestaan, päivät seuraavat toisiaan ja aina uudelleen saapuu keskiyön siniharmaa valkeus ja unentulo pysyy poissa. Tällainen kesäyö on kaunis. Kesäyönä saattaa tulla hyvinkin mieleen kirjoittaminen. Vanha blogi, kuin menneisyyden irstas muisto löytyy internet-selaimen sivuhistoriasta, edellinen käynti sivulla kuukausia sitten. Sinne, jo unohtuneeseen ja kertaalleen maan poveen siunattuun blogiportaaliin voi kirjoittaa. Tuttu ulkoasu, tuttu hallintapaneeli, pelkästään tuttua ja ehkä siksi turvallista. Alankomaid