Katson ikkunasta ulos. On pimeää, kujalla liikkuu koiranulkoiluttaja verkkaisesti, koiran ehdoilla. Pysähtyy, koira pissaa ruosteiseen sadevesikouruun, jatkaa matkaa, koira nuuhkii ja sitten nuolaisee katukiveyksen nurkkaan litistynyttä keltaista lumisohjoa. Punainen Opel, se tavallisimman mallinen, lähtee pihasta, vilkuttaa oikealle vaikka liikennettä ei näy, ja lipuu talon taakse autotielle. Pihapiirin metsikkö on tumma ja harva, kesällä niin uljaasti humiseva koivikko on paljas ja kolkko, maastopalosta rutikuiva Afrikan savanni. On aamu, ja reppu on pakattava. Maitohampaanvalkoinen lakanasetti lepää viikattuna ja puhtaana sängyllä. Kosteaa ja puolitunkkaista sisäilmaa on yritetty parantaa käyttämällä vahvempaa puhdistusainetta. Tuoksuu männylle, halvalle männylle. Sisätilan seinät ovat valkoiset. Lattia on harmaan ja beigen välimaastoa, väriä, jolle ei ole annettu nimeä sen mitäänsanomattoman tylsyyden vuoksi. Olkoon se ynseä. Ynseä lattia, kalkinvärinen seinä ja katossa v