Kuvitelkaa kylmä ja sateinen marraskuinen iltapäivä missä tahansa. Kuvitelkaa inhottava olo,märät sukat ja dösästä myöhästymisen tunne. Ja kuvitelkaa vanha kaveri, päivän pelastaja, sellainen auringonsäteitä taskuissaan kantava ihminen, siihen tilanteeseen, sattumalta. Sellanen on Kirmo. Kirmo pelastaa päivän. Hyvänolon suurlähettiläs, todellinen nero ja sympaattine visionääri. Kirmolla on iso ja painava nojatuoli. Kirmo ottaa valokuvia, voi hyvänen aika millaisia valokuvia Kirmo ottaakaan! Kirmo on itse luottamus. Itseluottamus. Kirmo lähtee skeittaamaan, ottaa vanhan filmipokkarin liivintaskuun, ja tuloksena on sykähdyttäviä kuvia,docs. Kirmo, älä muutu. Kirmolla on nettisivut . Kirmo, the real.
"Täs oli ennen Jameksen hima. Seilattiin sen kaa Hollannissa joskus seitkyt-luvulla. Se toi mulle kerran laatikollisen Amerikan paitoja. Hahhah. Houstonin paitoja" -Eltaantuneen viinan katkuinen vanha merimies toiselle vanhalle viinankatkuiselle merimiehelle metrossa. "Mä kävin just maksaa velkoja Pasilan jätkälle, mut ei mul ollu tarpeeks rahaa, nii emmä saanu silt mitää. Mä sain kyl yhet telaketjut tos aamul,et lähti päivä käyntiin, mut nyt kyl tarttis viel yhet bemarit." -Hikiniskainen mies bussissa. "Sit mun lipas hajos sinne tetsariin ja mä olin niinku et mitä vittuu?" -Rastahenkiseen hamppumyssyyn pukeutunut opiskelijanuorukainen toiselle.
Kommentit
Lähetä kommentti