Siirry pääsisältöön

Kirja-arvostelu: Siddharta, Hermann Hesse


Kautta aikain saksalaiset filosofiystävämme ovat valistaneet leimuavien kansankynttilöiden tavoin yhteiskuntamme ja koko elinpiirimme tulikivenkatkuisia kohtaloita. Esikoisteoksessaan "Siddharta" saksalaissyntyinen post-kommunisti ja entinen Länsi-Saksan maajoukkueen keulakuva Hermann Hesse käsittelee retorisin keinoin länsimaisen kulutusyhteiskunnan syvimpiä sudenkuoppia kuitenkaan sortumatta liikaan väkivallalla mässäilyyn.

"Siddharta" on elämänmakuinen kuvaus nuoren intialaispojan matkasta mitättömyyden salongeista kohti keskinkertaisuuden untuvaista hörhelöpilveä. Kirjan päähenkilö, Siddharta, omaksuu kirjan edetessä uusia dimensiomalleja lankeamatta kuitenkaan liialliseen eeppisyyteen. Siddhartan tarina on koskettava läpivalaisu itämaisen mytologian ja kreikkalaisroomalaisen nationalismin yhteensulautuvassa rakovalkeassa, melting-potissa. Jokapäiväisen opintiensä ja äärimmäisten tuntemustensa kirkkaassa neonvalossa Siddharta kiertelee ympäri maaseudun intensiivistä ja samalla neitseellisen rikkumatonta idylliä.

Hessen infernaalinen näkökulma skannaa kerralla koko länsimaisen ihmiskäsityksen ja silputtaa ihmismielen opitut käyttäytymismallit survomalla ne brutaalisti läpi geosentrisen raastinraudan. Kirjailijan lobotominen ote inhimillisen kehityksen varjopuolina toimiviin subtransaktiivisiin teemoihin on järisyttävää ja käsinkosketeltavaa. Hyppysistä hiljalleen valuva kivituhka raapii lukijan kädet verille ja mielen täyttää sanoinkuvaamaton ahdistus ja pelko. Tuntemusta vahvistaa Hessen loppukaneettina toimiva järjetön manauslista kaikista itäeuroopan diktaattoreista lähtien Josip Titosta aina Slobodan Miloseviciin ja Bosnian sotaan.

Nowibun kirja-arvio:

Lue tämä ja elämäsi siirtyy takaisin tuttuihin uomiinsa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tarinoi

"Täs oli ennen Jameksen hima. Seilattiin sen kaa Hollannissa joskus seitkyt-luvulla. Se toi mulle kerran laatikollisen Amerikan paitoja. Hahhah. Houstonin paitoja" -Eltaantuneen viinan katkuinen vanha merimies toiselle vanhalle viinankatkuiselle merimiehelle metrossa. "Mä kävin just maksaa velkoja Pasilan jätkälle, mut ei mul ollu tarpeeks rahaa, nii emmä saanu silt mitää. Mä sain kyl yhet telaketjut tos aamul,et lähti päivä käyntiin, mut nyt kyl tarttis viel yhet bemarit." -Hikiniskainen mies bussissa.   "Sit mun lipas hajos sinne tetsariin ja mä olin niinku et mitä vittuu?" -Rastahenkiseen hamppumyssyyn pukeutunut opiskelijanuorukainen toiselle.

Indieband The Pointers, portraits