Hyinen viima raastoi punoittavia kasvoja,kolkosti se pössytteli lumipilviä vasten kylmiä poskia. Voi kuinka tuo tuuli riepottelikaan kulkijaa! Ei hätää, raitiovaunun lämpimän vihreänä hehkuva syli oli avoinna, kuin porttina vehreään elokuiseen puutarhaan. Sinne siis, päätti kulkija, nosti kauluksensa pystyyn ja harppoi läpi tuulen ja tuiskun.
Ahhh, raitiovaunullisen rauhan aukio, kuinka hyvältä tuo golfkentän vihreä penkki tuntuikaan! Mhmhh. Ilta on nuori, katseet tulevaan. Mitäköhän kundit tekee tänään, mietti kulkija ja näppäili puhelimestaan kundien numerot näytölle. Herra on hyvä ja soittaa, kehoitettiin pianotunneilla nuorta Mozartia.
- Heippa! Missäs meet?...Ahaaa! Okei, siistiä...Peseydyt, joojoo, jep se on hyvä...Kylläkyllä, eiku mietin vaa josko sitä jotain duunais illemmalla...Elä hätäile sielä, ota iisisti...Kahtellaan huomenna, kerro terveisiä _______lle! Mooi!
Ahh, oi auvoisa nuoruus, tuo kapea, kiemurteleva ja välissä kivikkoinen polku! Kyllähän sitä itekin nuorena saattoi, se oli hyvä se! Ajatukset lentelevät,ovet avautuvat, sulkeutuvat, taas avautuvat. Ei hätää, onhan noita muitakin, naapurin poikia. Näpy-näpy, puhelin korvalle, terävästi, juuri pipon alapuolelle, levollisesti.
- Morrrje, mitäs skloddi?!...Aaa,okei, mitä suunnitelmia illalle?... Ei ku mietin vaa et oliko jotai suunnitelmia, mut ei kai siinä, se menee sit sielä joo... Okei, soidellaa huomenissa, kerroha ______lle terveisiä!
Karhupuiston pysäkki, väsyneiden laivojen leuto satama. Kulkija astuu vaunusta pois yläkaupungilla, uptown. Viima on pureva, se painaa korkealta laskeutuvat ilmavirrat pitkin maita aina Korkeasaarenniemestä asti, läpi Linjojen pysähtyen vasta Etu-Töölön koleisiin kiviseiniin. Vaaksanmitan päässä kulkijan rectumista Maan ytimeen on pesäpallon mentävä reikä. Se on siihen rispaantunut, hiertynyt polkupyörän penkistä, liiasta istumisesta, saattanut revetä pukiessakin. Nyt sitä reikää sisäänkäyntinään käyttää tuo itäinen tuuli, viheliäinen, vimmattu puhuri.
Väyrynen. Paavokin yritti neljästi, kyllähän nyt kerran vielä voi. Se kerta on kolmas, ei hätää. Sormi vihreälle luurille, kosketusnäyttö värähtää aistikkaasti ja satelliitti korkealla Telluksen yläpuolella vastaanottaa signaalin.
- Heipparallaa, mitteesse poeka!?.. Niinni, tässä dallailen ja mietin josko oisit kämpällä, vois jotai tehä illal?...Nii sä oot sielä! Et varmaa tälle illalle kerkeä enää?... Joo nii, okei, nähhäämpä, ______lle terkkuja!
Nuori Quasimodo hymyilee ja luo silmäyksen tummalle Pohjolan taivaalle. Voi veikkoset, aika velikultia.
vihjaillaanko täällä jotain? en ymmärrä.
VastaaPoista