On jälleen aika julkaista jokakeväinen Rakkauskriitikon puheenvuoro. (Luetaan siten, että ensin klikataan video käyntiin, ja samanaikaisesti aletaan lukea ääneen,juhlavalla äänellä alla olevaa tekstiä.Mikäli video päättyy, keskeytetään myös lukeminen siksi aikaa, kunnes video saadaan taas pyörimään alusta.Juhlava ääni jatkuu koko lukemisen ajan, voimistuen loppua kohti. Viimeiset virkkeet huudetaan.) "Romanttinen rakkaus on höpöhöpöä. Ei kai kukaan järjissään oleva homo sapiens tosissaan väitä, että rakastuminen olisi miellyttävää, saati tavoiteltavaa? Voi kuinka monesti olemmekaan saaneet kuulla särkyneistä sydämistä, loputtomista kyynelvirroista, suolaisista poskista, kulutetuista nenäliinoista, hukatuista mahdollisuuksista ja pettyneistä katseista? Lukemattomat ovat ne kerrat, kun orastava ihastumisen taikka rakastumisen tunne on vienyt hyvää miestä kuin tuuli vie syksyn lehtiä, hallitsemattomasti, ennalta-arvaamattomasti, heittäen ne lopulta märkään, kuraiseen maahan, hyljäten...